September 19, 2016

Lähtöjä

Valkoposkihanhet, nuo karmaisevat olennot jotka täällä kotisaarellanikin pelkoa aiheuttaen haahuilevat pitkin poikin nurmikenttiä ja rantoja! Nappasin eilen kuvan näistä rantavesissä läpsyttelevistä linnuista - ja illalla olikin uutisissa aiheena muuttolintujen valmistautuminen lähtöönsä pois Suomesta....hanhet mukaan lukien. Ei tule ikävä, ei.


Sain itsekin jonkinlaiset "lähdöt" viime viikolla. Toista viikkoa sairaslomalla (kolmas viikko kaikkinensa) unettomuuden/masennuksen vuoksi, ja yritys jossa olen ollut kesän alusta vuokratyövoimana päätti näin koeajan ollessa vielä juuri ja juuri voimassa purkaa sopimuksensa minun osaltani vuokrafirman kanssa. Minulla ei siis ole enää varsinaista työpaikkaa...mutta edelleen olen vuokrafirman työntekijänä ja sopimus on voimassa vuoden loppuun. Outo tilanne. Luvassa palaveeraamista lääkärin ja vuokrafirman kanssa, tilanteen arvioimista...olenko jatkossakin sairaslomalla vai löytyisikö sopimuskauden loppuun saakka vielä joku toinen työ.

Tänään voisin vaikka vaihtaa osia noiden kammoksumieni hanhien kanssa - kuinka vapauttavaa olisikaan vain nousta siiville ja jättää taakseen kaikki tämä. Lennähtää lahden yli etelämmäs, liidellä taivaalla siipien kannattelemana ja päätyä ties minne. Välimerelle, jollekin saarelle...antaa auringon lämmittää ihoa ja todeta että kaikki järjestyy kuitenkin.

September 13, 2016

Syysaurinkoa ja sairaslomaa

Niin, onneksi on kuitenkin tuo aurinko - ja lämpimät syyspäivät...ja ihana meri sekä tuulessa humisevat metsän havupuut ! Toista viikkoa sairaslomalla pitkittyneen unettomuuden sekä sitä seuranneen masennuksen/ahdistuksen vuoksi....tosin tässä vaiheessa on vaikea itsellenikin hahmottaa sitä, mikä on syy ja mikä on seuraus; kumpi oli ensin, kana vai muna ? Unettomuus, suru, ahdistus ?

Positiivista kuitenkin se, että tallella on kyky imeä luonnosta ja auringosta voimaa, on hyvä lääkäri, on ihmisten empaattisuus.  Puolen vuoden kuluttua asiat ovat varmasti taas jo paremmin, aina on toivoa :)


August 21, 2016

Unelmien paluu ?

Olen aina ollut kova suunnittelemaan; tässä(kin) blogissa olen sen tuhannen kertaa listannut asioita joita haluan ja aion tehdä...usein sitten vaihtaakseni suuntaa kohti toista unelmaa, toisenlaista päämäärää. Joskus intoilen asioista kympillä, ja toisinaan jonkun vanhan unelman varjo hiipii mieleeni ja ihmettelen miten sen kuvion kävikään. Rakas edesmennyt tätini kutsui minua tuuliviiriksi jo ollessani teini-ikäinen... Suunnitelmia riitti mutta suunta vaihtui vähän väliä.

Kaipa se on niin, että whatever rocks your boat -- sillä mennään mikä auttaa selviämään. Olen tällä hetkellä työpaikassa, joka edellisen työpaikkani tapaan on paljastunut pettymykseksi, ja kun katson taaksepäin menneitä viittä vuotta, tämä on jokseenkin ollut vakkarikuvio elämässäni. Kun keväällä 2011 lähdin pitkäaikaisesta työpaikastani, ei kaikki mennytkään kuin elokuvissa, vaan elämä on ollut jatkuvaa (itsensä ja oikean uran) etsimistä siitä lähtien. Tällä hetkellä alan olla jo niin piipussa, että nukun enää tunnin, parin pätkissä. En muista aikaa jolloin olisin nukkunut kahta tuntia pidempään kerralla, saatikka kokonaista yötä. Tarttis tehrä jotain ? Huomenna olen menossa lääkärille hakemaan oikeaa unilääkettä - tähän asti olen ajoittain testaillut nukahtamislääkkeitä ilman suurempaa apua.

Unelmia kuitenkin vielä riittää, ja hassua nykyhetkessä on se, että noin vuoden takaiset päämäärättömät haaveiluni Espanjaan muutosta ovat alkaneet yhtäkkiä materialisoitua. Eräällä ystävälläni on oma yritys Málagassa, ja hän on kovasti järjestämässä asioita niin, että saisi minut sinne palkattua. Tarkoitus olisi tässä syksyn kuluessa käväistä siellä tutustumisreissu. Tämän suunnitelman turvin jaksan tällä hetkellä töissäkin; nykyistä työtä on vuoden loppuun saakka sopimuksen puitteissa jäljellä. Mutta jottei menisi liian yksitoikkoiseksi elämä, laitoin myös extempore-tyyppisesti hakemuksen koulun penkille - web design ja itsenäinen työskentely kotoa käsin kiinnostaisi, ja satuin löytämään siihen liittyen mielenkiintoisen koulutuksen. En tosin tiedä mitä tekisin työpaikkani suhteen, jos tuo koulutuspaikka nappaisi !

Jos nyt ensi nämä lähitulevaisuuden suunnitelmat kuitenkin: alkavalla viikolla toivon hartaasti saavani ensimmäiset kunnon yöunet naismuistiin ! Se varmasti antaa uutta energiaa ja positiivista mieltä jatkoonkin.