Kyllä…lokakuu oli kaikkinensa loppujen lopuksi hyvä kuukausi. Omassa rauhassa asioiden käsittelyä, runsaasti raikasta ulkoilmaa… Hiljalleen palautuva kyky nukkua enemmän kuin kaksi tuntia kerrallaan, tiivistynyt liikuntarytmi…mielenrauha, ah.  Olen melko varma että nukuin viime yönä yli kuusi tuntia putkeen – minulla ei ollut Sleep Cycle päällä joten todistusaineistoa ei ole…mutta heräsin aamulla (puhelimen herätykseen) kahdeksalta, enkä ollut edes tajunnut että siirryimme talviaikaan yön aikana – joten ”oikeasti” nukuin yhdeksään ilman että olisin herännyt aamuyöllä katsomaan kelloa! Tämä on jotain aivan ihmeellistä meikäläisen maailmassa! En ole melkein kolmeen viikkoon koskenut mihinkään unilääkkeisiinkään, joten todellakin jälleen kerran olen todistanut itselleni että kaiken a ja o on säännöllinen liikunta ja se, että itsepintaisesti pitää kiinni tietystä vuorokausirytmistä.

Lokakuun muita ilonaiheita: olen hiljalleen taas yhteyksissä siskooni. Menemättä liiemmälti henkilökohtaisiin yksityiskohtiin, siskoni ja minä emme ole olleet kovin läheisiä viime vuosien aikana…mutta nyt olemme pitkästä aikaa jutelleet puhelimessa pari kertaa. Olen joskus maininnut blogissani ettei minulla ole läheisiä suhteita lapsuuden perheeseeni eikä sukulaisiini; isäni kanssa olemme kuitenkin myös onnistuneet jonkinmoisen ns. puhelinsuhteen rakentamaan tässä viimeisten parin vuoden aikana.

Sairaslomani on sekin ohi ja työnhaku jälleen kerran päällä! Jostain sitä voimaa ja positiivisuutta aina riittää; en osaa masentua tilanteestani ja uskon kyllä, että uusi työ taas löytyy…sooner or later. Marraskuulle suunnitteilla on vähintäänkin lisää liikuntaa ja terveellisiä elämäntapoja, lukemista ja tulevaisuuden suunnittelua. Vuosi 2017 saattaa tuoda tullessaan isoja muutoksia; mahanpohjassa jo silloin tällöin kutkuttaa positiivisen jännityksen merkeissä….mutta vielä en uskalla avautua noista asioista etten jinxaa mitään. Ainoa konkreettinen plääni on lomamatka Floridaan tammikuun alussa – mutta se on vielä vaarassa peruuntua tai siirtyä, ellen jonkun ihmeen kautta onnistu parissa kuukaudessa säästämään tarvittavia käyttörahoja. Lentoliput on, mutta muuten olenkin rahaton. Tyypillistä ja ah niin epäloogista matkasuunnittelua a lá Zella.

Valitse onni ?

Olen aina pyrkinyt positiiviseen asenteeseen, nousemaan jaloilleni kaikenlaisten koetusten jälkeen (ja keskellä niitä). Ja näitä koetuksiahan on riittänyt kuin estejuoksuradalla konsanaan elämäni aikana. Minua auttaa usein selviämään ajatus siitä, että kuitenkin on aina olemassa joku, jolla asiat ovat vielä huonommin - että asiat voisivat olla pahemmassakin jamassa. Minulla on kuitenkin koti ja fyysinen terveys; elämässä on kuitenkin jäljellä ehkä jokunen mahdollisuus vielä... joku uusi polku edessä jota en vain tämän hetkisessä tilanteessa vielä näe. 

Viikonlopun aikana sain kohtauksen, jonka voin vain olettaa olleen paniikkihäiriö - olen kokenut saman yhden kerran aiemmin, siitä on jo kahdeksan vuotta aikaa. Pelottava tunnetila, jonka aikana ehtii pelätä oikeasti sekoavansa. Vaikka elänkin melko yksinäistä elämää, sain kuitenkin muistutuksen siitä, että onhan minulla pari ihmistä elämässäni joille voin lähettää viestin jos tällainen hätä tulee; vietin yön ystäväni luona ettei tarvinnut olla yksin....ja olo rauhoittuikin jo vielä saman illan aikana. 

Jäin miettimään sitä, että joskus täytyy vähän luovuttaa tuon ainaisen vahvuuden ja sinnittelyn kanssa. Ei aina voi, eikä tarvitsekaan, valita vahvuutta tai "onnellisuutta". Se voi päinvastoin iskeä kasvoille niin, että kun uskottelee että onnellisuus on vain asenteesta kiinni, niin kroppa tekeekin tenän ja muistuttaa että olet vain ihminen...ja on aivan inhimillistä että elämään kuuluu joskus näitä synkempiäkin ajanjaksoja joita ei voi tuosta vain asenteella korjata. Voit joogata, meditoida, lenkkeillä ja lukea kirjoja jotka motivoivat elämään positiivisella asenteella -ja näin aion jatkossakin toimia- mutta joskus paraskaan valinta ja asenne eivät takaa sitä, että elämä soljuu ongelmitta. Se ylenpalttinen ja hyvin yksinkertaistettu patistelu ainaiseen positiivisuuteen ja uskottelu siitä, että elämäsi kaikki vaikeudet johtuvat vain ja ainoastaan omista valinnoistasi...se voi olla mielestäni jopa vahingollista. Itselleni on joskus tullut mieleen, että en varmaan "osaa" jotain positiivisuustemppua nyt vain oikein, kun kaikesta huolimatta murheita ja ongelmia on kasaantunut enemmän kuin jollekin toiselle. Aion jatkossakin edetä positiivisella mielellä ja keskittyä hyviin asioihin, mutta ehkä sen voi tehdä niin, että höllää tietyistä hömppäohjeista ja myöntää elämän sattumanvaraisuuden. Aina kaikki ei ole vain itsestä kiinni - paljoon voi itse vaikuttaa, mutta tietynlainen armollisuus on hyvä olla mukana.

Sleep Cycle App

Tässä uniongelmien kanssa taistellessa tulee joskus mieleen, että onko oma käsitys nukutuista tunneista jo hämärtynyt....ajatus siitä, etten ole nukkunut yli kahta, kolmea tuntia putkeen sitten viime kevään on käsittämätön. Joskus tuntuu että ehkä suurentelen asiaa ja vain luulen että olen herännyt viisi, kuusi kertaa yön aikana saamatta heti unesta kiinni uudelleen.

Latasin eilen puhelimeeni Sleep Cycle Appsin saadakseni jotain osviittaa siihen, pyörinkö tosiaan suurimman osan yöstä hereillä....ja että miten -toivon mukaan- alan tästä unettomuudesta jotenkin toipumaan. Tämä ohjelma yksinkertaisesti ladataan kännykkään ja puhelin jätetään illalla nukkumaan mennessä yöpöydälle siten, että ohjelma päälle ja kännykkä lataukseen - puhelin tulee asettaa yöpöydälle niin, että mikrofoni osoittaa sänkyä ja päätäsi kohden....näin ohjelma pystyy rekisteröimään liikkeesi yön aikana ja arvioi unen määrän ja laadun. Avainsana varmaakin arvioi, sillä tuskinpa aivan tarkkoja tietoja tällä tavalla pystyy tällaisella ohjelmalla rekisteröimään; erinäiset unitutkimukset ovat asia erikseen.

Täytyy kuitenkin sanoa ensimmäisen testiyön jälkeen, että aika lähelle tuo viime yön unikaavio näyttää osuneen. Kymmeneltä heitin kirjan pois ja sammutin valot alkaakseni nukkumaan, ja noin tunnin kuluttua totesin ettei väsytä vähimmässäkään määrin - otin nukahtamislääkkeen (normaalisti sinnittelisin myöhempään mutta joskus on näitä iltoja, kun tuntuu että haluaa vain nukahtaa ja ehkä vähän tarpeettoman nopeasti tulee otettua lääke) jonka jälkeen nukahdinkin suhteellisen pian. Selkeästi muistan heränneeni jossain vaiheessa ja katsoin kelloa; se oli tasan kaksi yöllä -- ja tämä näkyy kaaviossa heräämisenä. Olen heräillyt taas neljän maissa ja sitten kohti kuutta uni häipyikin kokonaan, ja kaikki tämä näkyy Sleep Cyclen kaavioissa. Olen siltikin positiivisen yllättynyt siitä, että olen onnistunut saamaan syvää unta jopa nelisen tuntia - ihmisen syvän unen tarvehan vaihtelee yksilöllisesti, ja joku pärjää 2-3 tunnillakin....itsellä on ollut huoli siitä, että kun herään melko lailla säännöllisin väliajoin joka yö, niin ehken vaivu enää syvään uneen ollenkaan. Jos tähän kaavioon on luottaminen, niin aivan näin asia ei liene kuitenkaan kohdallani ole. Jee !

Kuten mainitsin aiemmassa postauksessani, yritän tässä tulevien kolmen viikon aikana sairaslomalla ollessani jotenkin rakentaa itselleni sellaisen vuorokausirytmin ja muutenkin hyvää unta tukevia tapoja. Mielenkiinnolla aion myös käyttää tätä Sleep Cyclea ja seurata sitä, josko uneni pituus ja laatu tästä vielä paranee.

Koska tämä kaavio on ensimmäinen eikä muita öitä ole vertauskohteena, unen laadun kohdalla lukee vielä "calibration" - jatkossa tuossa kohtaa pitäisi olla unen laatu verrattuna aiempiin/yleiseen tasoon mitä tulee uneeni. Activity-kohdassa näkyvä askelmäärä ei liity tähän uniohjelmaan millään lailla, iPhone kai vetää sen jostain muualta (itselläni ei ole käytössä mitään askelia laskevaa ohjelmaa, mutta who knows, ehkä luurini itsekseen laskee askeliani päiväsaikaan).

I will survive!

Elämäni ensimmäinen kolmikantakeskustelu selvitty hengissä! Hyvin lämminhenkisiä ja ymmärtäväisiä ihmisiä ovat onneksi sekä vuokrafirman työntekijät että lääkärini. Tämän hetkinen tilanne se, että olen nyt sairaslomalla kolme viikkoa eli 21.10. saakka, ja sitten arvioidaan tilanne uudelleen. Itselleni tieto siitä, että voin nyt hengähtää ilman joka viikkoisia lääkärien kanssa tapaamisia ja asioiden vatvomista on helpottava. Lääkärikäynneistä on ilman muuta hyötyä, sitä en sano; mutta olen persoonana sellainen etten oikein pysty aloittamaan ja/tai ylläpitämään mitään (esim. liikuntaa) rutiinia kun tiedän, että x päivän kuluttua on jälleen jonkun sortin sessio jossa päätetään vaikkapa sairaslomasta viideksi päiväksi kerrallaan. Kolme viikkoa suonee minulle sen verran aikaa rentoutua ja ladata pattereitani, päästä taas liikuntaan kiinni, rakentaa oikeanlainen vuorokausirytmi ja kokeilla nukkumista ilman lääkkeitä - että toivon mukaan lokakuun lopulla voisimme lopetta sairaslomat ja katsoa josko joku työpaikka vuokrafirman kautta löytyisi. Toki täytyy olla armollinen itselleen...sekä myös valmistautua siihen ettei todennäköisesti tuosta vain työpaikkaa löydy...mutta sitä aion murehtia vasta lokakuun lopussa. 

Juuri nyt aion nauttia tästä loppusyksyn auringosta niin kauan kuin sitä vielä riittää...hengittää raikasta ulkoilmaa, käydä kirjastossa, joogata kotona iltahämärissä tuikkujen valossa, kokeilla josko keskittymiskykyni riittäisi meditoinnin uudelleen aloittamiseen. Elämä voittaa, en suostu luovuttamaan!

Aurinkoista lokakuuta!