Pages

Valitse onni ?

October 10, 2016

Olen aina pyrkinyt positiiviseen asenteeseen, nousemaan jaloilleni kaikenlaisten koetusten jälkeen (ja keskellä niitä). Ja näitä koetuksiahan on riittänyt kuin estejuoksuradalla konsanaan elämäni aikana. Minua auttaa usein selviämään ajatus siitä, että kuitenkin on aina olemassa joku, jolla asiat ovat vielä huonommin - että asiat voisivat olla pahemmassakin jamassa. Minulla on kuitenkin koti ja fyysinen terveys; elämässä on kuitenkin jäljellä ehkä jokunen mahdollisuus vielä... joku uusi polku edessä jota en vain tämän hetkisessä tilanteessa vielä näe. 

Viikonlopun aikana sain kohtauksen, jonka voin vain olettaa olleen paniikkihäiriö - olen kokenut saman yhden kerran aiemmin, siitä on jo kahdeksan vuotta aikaa. Pelottava tunnetila, jonka aikana ehtii pelätä oikeasti sekoavansa. Vaikka elänkin melko yksinäistä elämää, sain kuitenkin muistutuksen siitä, että onhan minulla pari ihmistä elämässäni joille voin lähettää viestin jos tällainen hätä tulee; vietin yön ystäväni luona ettei tarvinnut olla yksin....ja olo rauhoittuikin jo vielä saman illan aikana. 

Jäin miettimään sitä, että joskus täytyy vähän luovuttaa tuon ainaisen vahvuuden ja sinnittelyn kanssa. Ei aina voi, eikä tarvitsekaan, valita vahvuutta tai "onnellisuutta". Se voi päinvastoin iskeä kasvoille niin, että kun uskottelee että onnellisuus on vain asenteesta kiinni, niin kroppa tekeekin tenän ja muistuttaa että olet vain ihminen...ja on aivan inhimillistä että elämään kuuluu joskus näitä synkempiäkin ajanjaksoja joita ei voi tuosta vain asenteella korjata. Voit joogata, meditoida, lenkkeillä ja lukea kirjoja jotka motivoivat elämään positiivisella asenteella -ja näin aion jatkossakin toimia- mutta joskus paraskaan valinta ja asenne eivät takaa sitä, että elämä soljuu ongelmitta. Se ylenpalttinen ja hyvin yksinkertaistettu patistelu ainaiseen positiivisuuteen ja uskottelu siitä, että elämäsi kaikki vaikeudet johtuvat vain ja ainoastaan omista valinnoistasi...se voi olla mielestäni jopa vahingollista. Itselleni on joskus tullut mieleen, että en varmaan "osaa" jotain positiivisuustemppua nyt vain oikein, kun kaikesta huolimatta murheita ja ongelmia on kasaantunut enemmän kuin jollekin toiselle. Aion jatkossakin edetä positiivisella mielellä ja keskittyä hyviin asioihin, mutta ehkä sen voi tehdä niin, että höllää tietyistä hömppäohjeista ja myöntää elämän sattumanvaraisuuden. Aina kaikki ei ole vain itsestä kiinni - paljoon voi itse vaikuttaa, mutta tietynlainen armollisuus on hyvä olla mukana.


5 comments :

  1. Hyvä havainto. Samaan tulokseen olen tullut itsekin. Onnellisuus on valinta (valintoja) - tavallaan, mutta se ei ole mikään temppu, joka tekee elämästä kivaa. Tässä erinäisten vastoinkäymisten (kivut, sairastaminen, ongelmat töissä asumisessa, ihmissuhteissa...) ovat opettaneet, että joko voin jäädä rähmälleni siihen suohon tai voin todeta taas kerran kaatuneeni ja yrittää päästä suosta ylös. Kamala Luonto sarjakuvassa Kettu makaa rähmällään suossa, kunnes tajuaa nousta siitä pois. MUTTA tiedän, että myös huonot fiilikset, masennus ja ahdistus kuuluvat normaaliin elämään ja tiedän myös sen, että joka hetki ei voi valita sitä miltä tuntuu. Minulle hyvin rakas ihminen kärsii äärimmäisen vakavasta masennuksesta, eikä siinä voi yhtäkkiä valita sitä, että pulppuaa elämäniloa. Mutta armollisuus itseäkohtaan voi silloinkin olla valinta. Ei aina tarvitse olla iloinen ja positiivinen tai yltiöonnellinen. Mutta jos päivän aikana saa vaikka noustua sängystä tai jopa keitettyä kahvit huolimatta ahdistuksesta ja masennuksesta. Silloin voi valita ajatteleeko, että "tänäänkään en muuhun kyennyt" vai että "kaikesta huolimatta pystyin tähän". Se ei ole onnellisuuspilleri, mutta ehkä pienoinen valonvälähdys.

    Ja sinullakin tuo kohtaus muistutti, että elämässäsi on kuitenkin ihminen, jolta hädän hetkellä saat tukea. Onhan sekin melkoinen onni :)

    Pitkä kommentti, mutta olen miettinyt ihan samoja juttuja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos ihanasta kommentista! Juuri näin....Kettu-vaihe on ihan jees silloin tällöin; kun hetken makaa siinä rähmällään niin jostain ihmeestä sitä aina tulee sitä uutta voimaa rämpiä ylös...joko itse, taikka muiden avulla...onneksi vielä ainakin on ollut omalla kohdallakin näin :)
      Aurinkoista syksyä ja tsemppiä sinne!

      Delete
  2. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete