Kas, elokuu! Kesä on mennyt tänäkin vuonna ikäänkuin ohi; viime kesänä aloitin uudessa työpaikassa kesäkuun alussa, joten lomia ei ollut lainkaan....ja tänä vuonna jätin nämä lomani vähän roikkumaan ilmaan tuon avoimen matkasuunnitelmani vuoksi. Juuri nyt olen kuitenkin ollut tämän viikon vapaalla, ja tämä on kyllä ollut tervetullut breikki pitkän kevään jälkeen. Mitään matkoja tai suunnitelmia ei tähän lomaviikkoon liittynyt; olenpa vain kotoillut, käynyt salilla ja käveleskellyt. En muista aikaa, jolloin olisin taloudellisen tilanteeni vuoksi pystynyt oikeasti lomallani mihinkään matkustamaan (no, jos oikein yritän muistella niin taisi olla vuonna 2006 kun olin pari viikkoa Thaimaassa), mutta niinhän sitä sopeutuu omaan pieneen elämäänsä, kun muuta ei voi. Löydän tästä kotona lomailustakin niin paljon hyviä puolia, etten jaksa enkä haluakaan murehtia sitä, mitä
en pysty tekemään.
Minusta on jotenkin kiva huomata, etten enää "osaa" nukkua pitkään. Kuulostaako hassulta? Vaikeat uniongelmat läpikäyneenä (ja vieläkin ajoittain nukahtamislääkettä käyttävänä ihmisenä) minusta on mukavaa, että herään aamulla automaattisesti kuuden, seitsemän aikaan...näin lomallakin. Kutsun aamuja varhaisesta heräämisestäni huolimatta "hitaiksi aamuiksi" - nautin suunnattomasti siitä, että voin rauhassa laittaa kahvinkeittimen turisemaan, valmistella aamupalani ja sitten istahtaa sohvalle uutisia seuraten samalla kun syön aamiaistani. Vaihtoehtoisesti uutiset kuuluvat taustalla ja tsekkaan läppäriltä yön tapahtumat ja ystävien some-päivitykset. Pari, kolme tuntia annan itselleni aikaa näin sulatella aamupalan ja tutkiskella maailmanmenoa netissä...ja sitten tavallisesti lähden kävelylle, juoksemaan tai salille. Tätä nykyä päiviin (ja joskus öihinkin) kuuluu tiiviisti myös puhelimessa/netissä roikkuminen ja keskustelu Kalifornia-miehen kanssa - hän on nyt ollut ns. tavallinen kansalainen pari viikkoa (vankilasta vapautumisensa jälkeen) ja opettelee pikkuhiljaa takaisin arjen ympyröihin. Ajoittain on ollut sydäntäsärkevää kokea hänen kauttaan, mitä ihminen joutuu käymään läpi tuossa tilanteessa....toisaalta on ollut myös ihana huomata, että olen pystynyt omalla tuellani häntä auttamaan kun tilanne on tuntunut hänestä ahdistavalta. Haastavaa tämä on toki itsellenikin; olen aina tiennyt ettei minusta ole kaukosuhteeseen, ja odotan vain sitä, että pääsisimme ottamaan jo seuraavan askeleen - mutta tottahan on, että tämä meidän tilanne on vielä aivan omassa luokassaan "outo"...niin outo, että tuntuu joskus hassulta käyttää sanaa suhde....ja vielähän ei voi varmuudella tietää edes mikä se seuraava askel on. Äh, kärsimättömälle sielulle
todellakin haastavaa!
Seuraava lomarupeamani onkin sitten kaksi viikkoa - en vielä tiedä tarkkaa ajankohtaa, mutta toiveissa olisi syyskuun puoliväli. Tuolloin olisi tarkoitus matkustaa viimeinkin tapaamaan tämä mainitsemani mies Kaliforniassa.....ihan vielä en valitettavasti pysty lentoja varaamaan, mutta toivon mukaan ensi viikon loppuun mennessä kuitenkin! Sitä ennen kuitenkin vielä paluu töihin ensi viikolla; tarkoituksena myös käydä ostamassa sarjalippu Pilates-tunneille pitkästä aikaa....ehtiä vielä myös hyödyntämään elokuun loppuun mennessä Motivus-kortilla jäljellä olevat spinning-tunnit ---- sanalla sanoen; tulossa reipas loppukesä ja alkusyksy. Selkeästi on jo aamuisin syksyä ilmassa, ja vaikka olenkin kesäihminen, niin jotain "lupaavaa" on syksyltä tuoksuvassa ilmassa...aivan kuin uusi, avoin alku....vai mitä?
