Valkoposkihanhet, nuo karmaisevat olennot jotka täällä kotisaarellanikin pelkoa aiheuttaen haahuilevat pitkin poikin nurmikenttiä ja rantoja! Nappasin eilen kuvan näistä rantavesissä läpsyttelevistä linnuista - ja illalla olikin uutisissa aiheena muuttolintujen valmistautuminen lähtöönsä pois Suomesta....hanhet mukaan lukien. Ei tule ikävä, ei.

Sain itsekin jonkinlaiset "lähdöt" viime viikolla. Toista viikkoa sairaslomalla (kolmas viikko kaikkinensa) unettomuuden/masennuksen vuoksi, ja yritys jossa olen ollut kesän alusta vuokratyövoimana päätti näin koeajan ollessa vielä juuri ja juuri voimassa purkaa sopimuksensa minun osaltani vuokrafirman kanssa. Minulla ei siis ole enää varsinaista työpaikkaa...mutta edelleen olen vuokrafirman työntekijänä ja sopimus on voimassa vuoden loppuun. Outo tilanne. Luvassa palaveeraamista lääkärin ja vuokrafirman kanssa, tilanteen arvioimista...olenko jatkossakin sairaslomalla vai löytyisikö sopimuskauden loppuun saakka vielä joku toinen työ.

Tänään voisin vaikka vaihtaa osia noiden kammoksumieni hanhien kanssa - kuinka vapauttavaa olisikaan vain nousta siiville ja jättää taakseen kaikki tämä. Lennähtää lahden yli etelämmäs, liidellä taivaalla siipien kannattelemana ja päätyä ties minne. Välimerelle, jollekin saarelle...antaa auringon lämmittää ihoa ja todeta että kaikki järjestyy kuitenkin.

Syysaurinkoa ja sairaslomaa

Niin, onneksi on kuitenkin tuo aurinko - ja lämpimät syyspäivät...ja ihana meri sekä tuulessa humisevat metsän havupuut ! Toista viikkoa sairaslomalla pitkittyneen unettomuuden sekä sitä seuranneen masennuksen/ahdistuksen vuoksi....tosin tässä vaiheessa on vaikea itsellenikin hahmottaa sitä, mikä on syy ja mikä on seuraus; kumpi oli ensin, kana vai muna ? Unettomuus, suru, ahdistus ?

Positiivista kuitenkin se, että tallella on kyky imeä luonnosta ja auringosta voimaa, on hyvä lääkäri, on ihmisten empaattisuus.  Puolen vuoden kuluttua asiat ovat varmasti taas jo paremmin, aina on toivoa :)