Pages

Pimeää valon jälkeen

November 21, 2017

Hengissä ollaan, vaikkei blogin puolella paljoa elämää näykään! Joka vuotinen kaamosmasennus lienee saanut hyppysiinsä, sillä hädin tuskin pääsee aamulla sängystä ylös ja töihin - onnekseni meillä on liukuva työaika, joten tänäkin aamuna raahauduin toimistolle vasta puoli kymmenen jälkeen. Menin eilen yhdeksältä nukkumaan, joten vaatimattomasti tuli vedeltyä sellaiset 11 tunnin yöunet viime yönä! Tässä mennään näemmä ääripäästä toiseen kun toisinaan ei saa ollenkaan nukuttua, heh.

Edellisen blogipostauksen jälkeen on ehtinyt tapahtua vaikka mitä - esimerkiksi tuli hengattua yllä näkyvän kuvan maisemissa Kaliforniassa (kuva Long Beachilta Los Angelesin kulmilta), sekä vietettyä viikko ystävien luona entisillä kotikulmilla Floridassa (alempi kuva). Sitä ei voi sanoin kuvailla, miten ihanaa oli olla taas jenkeissä...näinkin pitkän ajan jälkeen tuntui kuin kotiinsa olisi palannut, ja Kalifornia oli, jos mahdollista, jopa Floridaa mieleisempi paikka. Molemmissa osavaltioissa oli lämmintä ja aurinkoista, mutta Floridassa oli kosteus huipussaan kun taas länsirannikolla oli kuivempi ilma, ja lämpötila saattoi laskea päivän 30 asteesta illalla 15 asteeseen. Mutta se valo...ja lämpö, voih!

Tapasin luonnollisesti myös Kalifornia-miehen ensimmäistä kertaa livenä. Valitettavasti ennen matkaani ehti tapahtua jotain ikävää....ja mies pidätettiin vain lyhyen vapauden jälkeen. Jouduin siis tapaamaan hänet vankilavierailulla. Tästä kaikesta voisi tietysti kertoa enemmänkin, mutta riittäköön tämä tällä kertaa: asia ei ole mustavalkoinen, ja tämä ihminen on kuitenkin minulle tärkeä edelleen. Katsomme päivä kerrallaan, mitä tulevaisuus mahdollisesti meille tuo tullessaan. Kirjoittelen tästä joku toinen kerta lisää.

Saan edelleen tasaisin väliajoin kommentteja kolmen vuoden takaiseen postaukseeni aiheesta PMDD:   Elämäni Myrskyn Silmässä. Pahoittelen, etten aina ehdi paikalle vastaamaan kommentteihin - kunhan tästä kaamoksesta jälleen selviän, niin tarkoituksena on tehdä uusi kirjoitus aiheesta. Tänä vuonnahan saatiin uutta tutkimustulosta julkaistuksi ja tämän tutkimuksen mukaan on paljastunut, että meillä PMDD:stä kärsivillä olisi ihan geenitasolla jonkin tason poikkeama liittyen siihen, miten reagoimme hormonaalisiin muutoksiin. En ole kovin tarkasti aiheeseen vielä itsekään perehtynyt, mutta ohimennen otsikon ja juttua vähän tutkittuani ainakin toivoisin, että tämä tarkoittaisi hoitomuotojen kehittymistä....itselläni on viimeisen vuoden ajan ollut aika vahvasti se fiilis, että tähän ei apua löydy ja että on vain selvittävä itsekseen. Toivoa siis kuitenkin ehkä on!

Enää neljä viikkoa siihen kun päivä alkaa taas pitenemään....ja uskoisin, että tämäkin bloggaaja tuon maagisen päivämäärän jälkeen alkaa taas virkistyä ja kirjoitella enemmän! Ai niin, ja liikkua, eheh. Mukavaa loppuvuotta!