Elämäntaparemontti, osa 85

Tasan vuosi sitten, eli juurikin toukokuun ensimmäisenä päivänä aloitin elämäntaparemontin - oli blogia ja paatosta ja uudet juoksukengät ! Olin ollut työttömänä kaksi kuukautta, ja vaikka työnhaku heti alkumetreistä oli käynnissä sataprosenttisesti ja uskoin myös töihin pian pääseväni, olin myös jotakuinkin innoissani siitä, että väliaikainen vapaus arkisista aikatauluista mahdollistaisi ihanteellisen treenirytmin (tyhjät kuntosalit ! ruuhkattomat lenkkipolut !). Extra-bonus: oli myös kevät, jihuu !

Projekti etenikin hyvin. Kevään, kesän ja syksyn ajan juoksin, treenasin salilla ja joogasin kotona. Kirjasin ruokailut Kiloklubiin, kuten myös liikunnat - seurasin kaloreita ja nautin siitä, miten asiat ikään kuin loksahtivat paikoilleen: olen aina rakastanut liikuntaa, ja tuo ilo palasi jälleen elämääni. Myös Kiloklubin käyttö sopi (ja sopii) minulle - jotenkin vain pysyn paremmin ruodussa, kun merkkaan ruokailut ylös ja näen konkreettisesti miten paljon kaloreita tulee kroppaan ja vastaavasti kuluu urheillessa.

Taisi olla lokakuuta, kun painoni oli pudonnut vajaat kahdeksan kiloa ja olin kivasti tiukentunut. En missään vaiheessa kokenut olevani dieetillä, ja liikunta toi psyykkisestikin hyvän olon, joten mistään väsymisestä tai kyllästymisestä ei ollut kyse....miksi sitten projekti tyssäsi ja aloin taas sabotoimaan itseäni ja kehitystäni ?

No, tekosyitähän aina riittää - mutta luulen, että asiaan vaikutti muutaman asian yhtälö: olin yhä työtön ja odottamatta vuokraisäntäni irtisanoi vuokrasopimukseni. Suorastaan lamaannuin kauhusta; miten ihmeessä löytäisin uuden vuokra-asunnon ilman työpaikkaa ? Mistä rahat muuttoon ? Mitä jos en koskaan löydä työpaikkaa ? Tuleeko minusta koditon ? Huolimatta siitä, että olin elämäntaparemonttini alussa aloittanut blogin juuri siitä syystä, että mitkään maailman tekosyyt ja arjen vastoinkäymiset eivät sitoutumistani horjuttaisi, annoin negatiivisuuden hiipiä mieleen ja jäin jotenkin surkuttelemaan tilannettani. Kuin ihmeen kaupalla löysin uuden vuokra-asunnon työttömyydestäni huolimatta, ja toisen ihmeen kautta sosiaalivirasto auttoi minua muuton kanssa - pääsin uuteen asuntooni tammikuun alussa. Ihmeellistä: isompi asunto, sama rakas asuinalue - kaikki siis kunnossa ? No ei.

Yleensä olen ihminen, joka muuttaa tuosta vain - olen asunut ympäri Suomea ja monet vuodet ulkomaillakin. Jostain syystä tämä viimeisin muuttoni, vaikkakin onnenpotku sinänsä, oli henkisesti vaikea ja vastoin odotuksiani kesti varmaan kolmisen kuukautta ennen kuin aloin tuntemaan tämän asunnon kodikseni. Maaliskuun alussa tuli täyteen myös vuosi työttömänä, ja tämä "vuosipäivä" kolahti kovaa - se tunne, että löydän varmasti vielä työpaikan, on vuoden kuluessa alkanut heikentyä.....kevään myötä on ollut ajoittain vaikea uskoa, että olen jo toista vuotta työttömänä !
Yllä mainittujen tekosyiden lamaannuttaessa minua enemmän ja enemmän, liikuin vähemmän ja vähemmän....ja kauhusta kankeana "seurasin sivusta" kun palasin vanhaan tuttuun selviämiskeinooni: ahmimiseen. Voilá -- huhtikuun puolessa välissä puolet pudotetusta painosta oli hiipinyt takaisin, ja mieli oli muutenkin maassa.

Onneksi tuli kuitenkin taas tämä kevät, ja onneksi olen aina noussut tuhkasta kuin Fenix-lintu konsanaan :) Onneksi yleensä minulle tulee aina jossain vaiheessa vastaan se raja, jolloin tajuan, että nyt on pakko tehdä jotain. Onneksi, onneksi ja onneksi olen nämä menneet kuukaudetkin jaksanut tehdä edes kävelylenkkejä näissä ihanissa merellisissä maisemissa, jotka jotenkin luovat uskoa ja toivoa siihen, että tästä taas noustaan.

Tällä hetkellä olen taas merkkaillut ruokailujani Kiloklubiin vajaan kahden viikon ajan, ja herätellyt henkiin liikkumista pikkuhiljaa. Olo alkaa selkeästi parantua auringonvalon lisääntymisen myötä, ja vaikka ensimmäiset juoksulenkit ovat olleet, hmm....haastavia....niin on se vain niin ihana fiilis kun tuntee heräävänsä eloon endorfiinien taas lisääntyessä !

Elämäntaparemontti on siis taas käynnissä, ja toistamiseen tuon sen bloggauksen puolelle mukaan. Tästä blogista löytyy tuolta ylhäältä Sporttaukset-sivulta viikottaiset liikunnat ja punnitukset, ja lisäksi kirjoittelen tähän aiheeseen liittyen juttua muutenkin.

Kyl se tästä taas :)

On my way back to a healthier me: after being miserable without exercise for months and succumbing back to unhealthy binge eating I have once again hopped back on the workout horse and healthy eating. The sun and the sea are my cheerleaders and I am so happy to be on the road to recovery again. Never give up.