Huhtikuun vimppa päivä; meikäläisellä ei ole vappukarkeloita ja ystävän suunniteltu vierailukin kariutui, mutta fiilis on edelleen hyvä ja toukokuu on erittäin tervetullut....se viimeinen ja virallinen askel oikeaan kevääseen...jee !
Satuin törmäämään netissä tällaiseen ideaan, jonka kannustamana meinaan ottaa toukokuun jokaisena päivä tänne blogiin listassa mainittuun aiheeseen liittyvän valokuvan. Minusta tämä on kiva ajatus; nuo aiheet ovat suhteellisen arkisia ja simppeleitä, ja se minkälaisen kuvan kukin päätyy yhden sanan siivittämänä ottamaan, on myös mielenkiintoista. Jos joku tämän postauksen lukevista sattuu myös syttymään tälle ajatukselle, niin mieluusti kävisin itsekin muissa blogeissa katsomassa millaista kuvasatoa toukokuu tuo tullessaan.
I love May ! I feel like I'm finally alive again in May, everything seems possible because the summer is just around the corner. I bumped into the above list and idea about taking a photograph every day in May based on the word assigned for that particular day. I am going to do this - sounds fun.
Photo a day May
April 30, 2015
April 27, 2015
Maanantai ja hyvä pössis, mitä ihmettä ?
Näitä päiviä, kun PMDD ei pidä otteessaan, on niin harvoin että eron huomaa heti – ei ole harteilla sitä ”jotain”, ja pystyy hengittämään kevyesti. On tunne, että kaikki on ok, vaikka elämän haasteet eivät minnekään ole kadonneetkaan. Luin vähän aikaa sitten artikkelin, jossa kerrottiin B6-vitamiinin auttavan joitain naisia PMDD-oireiston kanssa…joten sitä aion kokeilla tässä kuussa – eihän tässä taas olekaan kuin pari kolme päivää siihen, että kahden viikon aikaraja napsahtaa, ja mieliala vaipuu synkkyyteen. Vitamiineilla taistoon !
Paitsi viitamiinit, otan taas käyttöön toki
myös ne jo aiemmin hyväksi todetut keinot. En VOI jatkaa näin (liikkumatta ja
sokerikoukussa puolizombiena haahuilevana) – tämä elämäntapa ei näy ainoastaan
turvotuksena ja muutamana liikakilona, vaan vaikuttaa tietysti suoraan myös
mielialaan, ja PMDD korostuu entisestään kun ei pidä itsestään huolta. Tiedän,
tiedän; hoen kuukaudesta ja vuodesta toiseen näitä samoja lupauksia ja
päätöksiä – itseänikin hävettää lukea vanhoja blogipostauksia ja tätä aika
ajoittain päätään nostavaa paatosta….. mutta toisaalta, hyvä kai se on että
vielä jaksaa yrittää, eikös ?
Tänään on päivä 1 projektissa 100 päivää ilman
(makeita) herkkuja. En ole oikeastaan koskaan ollut mikään lakkoilija herkkujen
suhteen; ajattelen niin, että elämässä täytyy olla herkkuhetkiäkin….mutta jos
käy niin kuten nyt on käynyt, että sokerimättö on täysin lähtenyt lapasesta,
eikä sitä tunnu saavan kontrolliin, niin otettakoon nyt sitten järeät aseet
esiin väliaikaisesti.
Ja psst: olen palauttanut liikuntatäpän tuonne
ylös….meinaan siis taas alkaa liikkumaan ns. tavoitteellisesti eli liikunnat
ylös ja punnitus perjantaisin. Vaakaa minulla ei juuri nyt tosin ole, koska
entinen hajosi ja en pysty ostamaan uutta ennen tilipäivää – mutta punnitukset
alkavat sitten 16.5. alkaen. Katsotaan myös sitten, minkälaisia tavoitteita
voisi loppuvuodelle (taas) asetella.
Mukavaa vappuviikkoa - mulla on vain kolme päivää töitä tällä viikolla, jeeee....toimistokaan ei näytä pahalta tänään, eheh.
April 25, 2015
Käsittämätöntä että en ole blogannut yli kuukauteen ! Yhtä lailla käsittämätöntä, että nuo viime kirjoituksessa hehkuttamani uudet treenivehkeet ovat pölyttyneet tuossa olohuoneen nurkassa; painot somassa pinossa, tanko pystyssä seinää vasten, lukot sievästi aseteltuina painojen viereen. Olin näet aivan varma vielä kuukausi sitten, että kotitreeni on tässä tilanteessa paras vaihtoehto minulle ja että ilman muuta alan nyt taas kohottamaan kuntoani kevään motivoidessa. Hah ! Ehkä kahdesti olen saanut itsestäni treenin irti.
Alan olla melko lailla kyllästynyt tähän omaan laiskuuteeni ja siihen, että nyt oikeasti kevään edetessä huomaan olevani todella sippi -- siis ihan todella väsynyt, sillä tavoin väsynyt että töistä tullessa voisin mennä aivan hyvin suoraan nukkumaan. En muista koskaan kokeneeni tällaista väsymystä, ja olenkin melko varma siitä että liikkumattomuudella on siihen suuri syy. Kroppaa ei rasita, päätä ei rasita......zzzzz.
Töissä on alkanut viimeisten parin, kolmen viikon aikana mennä jotenkin helpommin. Kaipa se vaikuttaa, kun aika menee niin nopeaan ja työsuhteen puoliväli alkaa jo lähestyä - alkaa konkretisoitumaan se fakta, että tämä todellakaan ei ole lopullista ! Nyt pitäisi siis heräillä myös siihen todellisuuteen, että jos en nyt viimeistään ala taas liikkumaan ja elämään terveellisemmin, niin olen loppusyksystä työsuhteen loppuessa todennäköisesti vielä huonommassa fyysisessä kunnossa...ja sitä en halua ! Haluan piristyä, haluan alkaa tekemään suunnitelmia seuraavaa elämänvaihettani varten...haluan olla hyvässä kunnossa syys-lokakuulla, valmiina siihen mitä elämä tuolloin eteeni tuokaan !
Voisiko tämä olla jälleen jonkinlainen uusi alku ? Ehken ihan ala tässä (taas) julkisesti huutelemaan yltiöpäisen positiivisia suunnitelmia tyyliin nyt se alkaa.....mutta lupaan yrittää. Jostainhan se on (taas) aloitettava.
Once again trying to pick myself up and get moving, get back to living life the way it feels good and meaningful. For me, this means physical activity and healthy living....not merely existing by waking up, going to work, coming back home, going to sleep -- and this is exactly what I have been doing for the past four months.
My fixed term contract with my current employer has progressed to a point where I can almost say I'm halfway through - and this has now started to affect me in a positive way.....I can see hope, I can see that this is not going to be a situation that will never end...and hence, maybe now I will have enough strength and motivation to start -even if with just baby steps- regaining my physical health. I miss the real me who is working out and feeling good. Maybe I can do this now.
Alan olla melko lailla kyllästynyt tähän omaan laiskuuteeni ja siihen, että nyt oikeasti kevään edetessä huomaan olevani todella sippi -- siis ihan todella väsynyt, sillä tavoin väsynyt että töistä tullessa voisin mennä aivan hyvin suoraan nukkumaan. En muista koskaan kokeneeni tällaista väsymystä, ja olenkin melko varma siitä että liikkumattomuudella on siihen suuri syy. Kroppaa ei rasita, päätä ei rasita......zzzzz.
Töissä on alkanut viimeisten parin, kolmen viikon aikana mennä jotenkin helpommin. Kaipa se vaikuttaa, kun aika menee niin nopeaan ja työsuhteen puoliväli alkaa jo lähestyä - alkaa konkretisoitumaan se fakta, että tämä todellakaan ei ole lopullista ! Nyt pitäisi siis heräillä myös siihen todellisuuteen, että jos en nyt viimeistään ala taas liikkumaan ja elämään terveellisemmin, niin olen loppusyksystä työsuhteen loppuessa todennäköisesti vielä huonommassa fyysisessä kunnossa...ja sitä en halua ! Haluan piristyä, haluan alkaa tekemään suunnitelmia seuraavaa elämänvaihettani varten...haluan olla hyvässä kunnossa syys-lokakuulla, valmiina siihen mitä elämä tuolloin eteeni tuokaan !
Voisiko tämä olla jälleen jonkinlainen uusi alku ? Ehken ihan ala tässä (taas) julkisesti huutelemaan yltiöpäisen positiivisia suunnitelmia tyyliin nyt se alkaa.....mutta lupaan yrittää. Jostainhan se on (taas) aloitettava.
Once again trying to pick myself up and get moving, get back to living life the way it feels good and meaningful. For me, this means physical activity and healthy living....not merely existing by waking up, going to work, coming back home, going to sleep -- and this is exactly what I have been doing for the past four months.
My fixed term contract with my current employer has progressed to a point where I can almost say I'm halfway through - and this has now started to affect me in a positive way.....I can see hope, I can see that this is not going to be a situation that will never end...and hence, maybe now I will have enough strength and motivation to start -even if with just baby steps- regaining my physical health. I miss the real me who is working out and feeling good. Maybe I can do this now.
Subscribe to:
Posts
(
Atom
)