It's now or never

Käsittämätöntä että en ole blogannut yli kuukauteen ! Yhtä lailla käsittämätöntä, että nuo viime kirjoituksessa hehkuttamani uudet treenivehkeet ovat pölyttyneet tuossa olohuoneen nurkassa; painot somassa pinossa, tanko pystyssä seinää vasten, lukot sievästi aseteltuina painojen viereen. Olin näet aivan varma vielä kuukausi sitten, että kotitreeni on tässä tilanteessa paras vaihtoehto minulle ja että ilman muuta alan nyt taas kohottamaan kuntoani kevään motivoidessa. Hah ! Ehkä kahdesti olen saanut itsestäni treenin irti.

Alan olla melko lailla kyllästynyt tähän omaan laiskuuteeni ja siihen, että nyt oikeasti kevään edetessä huomaan olevani todella sippi -- siis ihan todella väsynyt, sillä tavoin väsynyt että töistä tullessa voisin mennä aivan hyvin suoraan nukkumaan. En muista koskaan kokeneeni tällaista väsymystä, ja olenkin melko varma siitä että liikkumattomuudella on siihen suuri syy. Kroppaa ei rasita, päätä ei rasita......zzzzz.

Töissä on alkanut viimeisten parin, kolmen viikon aikana mennä jotenkin helpommin. Kaipa se vaikuttaa, kun aika menee niin nopeaan ja työsuhteen puoliväli alkaa jo lähestyä - alkaa konkretisoitumaan se fakta, että tämä todellakaan ei ole lopullista ! Nyt pitäisi siis heräillä myös siihen todellisuuteen, että jos en nyt viimeistään ala taas liikkumaan ja elämään terveellisemmin, niin olen loppusyksystä työsuhteen loppuessa todennäköisesti vielä huonommassa fyysisessä kunnossa...ja sitä en halua ! Haluan piristyä, haluan alkaa tekemään suunnitelmia seuraavaa elämänvaihettani varten...haluan olla hyvässä kunnossa syys-lokakuulla, valmiina siihen mitä elämä tuolloin eteeni tuokaan !

Voisiko tämä olla jälleen jonkinlainen uusi alku ? Ehken ihan ala tässä (taas) julkisesti huutelemaan yltiöpäisen positiivisia suunnitelmia tyyliin nyt se alkaa.....mutta lupaan yrittää. Jostainhan se on (taas) aloitettava.

Once again trying to pick myself up and get moving, get back to living life the way it feels good and meaningful. For me, this means physical activity and healthy living....not merely existing by waking up, going to work, coming back home, going to sleep -- and this is exactly what I have been doing for the past four months. 

My fixed term contract with my current employer has progressed to a point where I can almost say I'm halfway through - and this has now started to affect me in a positive way.....I can see hope, I can see that this is not going to be a situation that will never end...and hence, maybe now I will have enough strength and motivation to start -even if with just baby steps- regaining my physical health. I miss the real me who is working out and feeling good. Maybe I can do this now.