Elonmerkkejä

Alkuvuosi on vaellettu sumussa - on ollut vaikea päästä yli uuden työpaikan aiheuttamasta pettymyksestä erityisesti kun parin vuoden työttömyyden jälkeen oli niin suuri ilo ylipäätään päästä töihin.....mutta luulen että nyt olen kääntänyt jonkinlaisen sivun tässäkin asiassa. Aika menee kuitenkin niiiiin nopeasti, ja jo nyt olen 'lusinut' melkein kolme kuukautta tästä määräaikaisuudesta...eli 'vain' seitsemän kuukautta jäljellä.

Kun elämässä on haasteita, hyvin usein jään elämään johonkin outoon välitilaan, jossa ainoa fokus on siinä, että saan itseni sängystä ylös ja toimimaan suhteellisen normaalisti. Liikunta siis usein tällaisissa tilanteissa jää valitettavasti niihin asioihin joita en jaksa edes ajatella.....mutta lopulta tuokin vaihe sitten aina väistyy.

Tein nyt sellaisen päätöksen, että ostin kotiin treenivehkeet -- ja hallelujah, eilen vedin ensimmäisen (varovaisen) treenin ! Kevätauringolla lienee osuutensa siihen, että nyt ei yksinkertaisesti voi enää laiskotella ja murehtia asioita -- ja kun liikunta tunnetusti vielä lisää endorfiinien määrää, olo ei tästä voi kuin kohentua...sekä fyysisesti että psyykkisesti.

Hyvää viikonloppua !