Päädyin sittenkin vähän mielessäni katselemaan menneitä kahtatoista kuukautta, eli ajanjaksoa elämässäni joka oli vuosi 2016. Elämähän on kuitenkin jatkuvaa oppimista, ja sitä tässä iässä voisi jo toivoa että osaa ottaa vinkkiä tehdyistä virheistä ja/tai muuttaa elämäänsä mikäli siihen on tyytymätön. Itse kun vuosia sitten aloitin bloggaamisen ensimmäisiä kertoja, päädyin juurikin siksi tällaiseen henkilökohtaisempaan ja niin sanotusti päiväkirjamaiseen blogiin, että saisin itseänikin kannustettua positiivisempaan ja toimeliaampaan elämään. Kun elämästään ja kokemuksistaan sekä myös tavoitteistaan kirjoittelee muuallekin kuin vain siihen pöytälaatikon salaiseen vihkoseen, tulee ehkä hiukan lisäpontta näihin tsemppausyrityksiin. Olen toki jossain määrin tuuliviiri, tämäkin blogi on nähnyt jo muutaman ”uuden alun” olipa aiheena sitten liikunta tai positiivinen ajattelu….mutta eipä tässä kai mitään pahaakaan ole. Huonompi homma olisi se, ettei enää jaksaisi yrittää ja vaipuisi omaan ahdinkoonsa. Eri asia sitten tietysti on se, kiinnostaako ketään tällaisia keski-ikäisen naisen omia höpinöitä lukea…mutta jos vain yksikään toinen keski-ikäinen höpisijä ja oman polkunsa etsijä näistä jutuista jotain sattumalta hyötyisi, niin se on jo yksi hyvä syy kirjoitella näin semijulkisesti, heh.

Mutta, I digress. Vuosi 2016…mitä jäi käteen, vai jäikö mitään? No, koska en ole luonteeltani sellainen ihminen joka varsinaisesti jäisi asioita katumaan, niin en voi sanoa tästäkään vuodesta mitään sellaista. Olin vuoden ensimmäisen puoliskon työttömänä, ja tuo koko puolivuotinen on hukkunut lähimenneisyyteen jokseenkin loputtomana, sumuisena ajanjaksona, jonka aikana välillä olin reippaampi ja välillä vähemmän reipas….hengasin kotona, lenkkeilin ja välillä treenasin, pidin yllä kommunikaatiota Kalifornian virtuaalimieheeni ja päivät ja viikot soljuivat ohitse ilman mitään mainittavampaa kohokohtaa. Elämää vain. Kesäkuussa aloitin uudessa työssä, joka sitten päättyikin aiottua aikaisempana ajankohtana ollessani unettomuuden takia sairaslomalla. Syys ja talvi olivat aika rankkoja tämän uniongelman vuoksi,  mutta myös isäni syöpädiagnoosin sekä aivoverenvuodon takia; huomasin että vaikkemme isäni kanssa koskaan läheisiä olekaan olleet, kummasti sitä kuitenkin olonsa kolkoksi tuntee kun ainoa elossa oleva vanhempi alkaa olla elämänsä viimeisillä vuosilla. Erään lähimmän ystäväni äiti myös sattui kuolemaan syöpään hyvin nopean ja aggressiivisen sairasjakson jälkeen, ja tämäkin kolahti luonnollisesti. Itse sitten vielä tosiaan poltin oikean käteni pahasti joulukuun alussa, ja tämä koettelemus oli jostain syystä henkisesti pahempi kuin olin osannut aavistaakaan…ehkä se oli vain se ”viimeinen naula” arkkuun ja onnistui minut lannistamaan niin, että tuntuu että joulukuun aikana olen ollut todella maassa.

Mutta! Käsi alkaa toipua, siskoni kanssa tosiaan myös olemme taas yhteyksissä, ja tällä viikolla ollut työhaastattelu meni mielestäni hyvin, joten odottelen kutsua jatkoon ensi viikolla. Kysymykseen mitä vuodesta 2016 jäi käteen voisin siis vastata että no kirjaimellisesti käteen jäi palovamman aiheuttama arpi, ha – mutta myös sellainen fiilis, että ensi vuonna haluan välttää tämän sumussa päämäärättömänä kulkemisen...haluan tehdä nyt oikeasti tavoitteita ja toimia niiden mukaisesti! Vuodesta 2017 kuitenkin lisää kunhan vuosi ensin vaihtuu. Hyvää vuodenvaihdetta siis!

Kesää odotellessa....Hyvää Joulua!

Oi, olisinpa reipas ja idearikas bloggaaja! Voisin näin vuoden loppuun väsätä kutkuttavan hauskan ja mielenkiintoisen koosteen kaikesta mitä vuosi 2016 toi tullessaan....tiedättehän, niinkuin Facebook tekee näitä "Year in review"-juttuja joita ihmiset jakavat? Minä en koskaan edes katso omiani, koska kuten blogissani myös Facebookissa tekemäni päivitykset ovat lähinnä pari valokuvaa siellä täällä, ehkä muutama positiivissäyvyinen sanonta välissä. Elämäni on jokseenkin yksitoikkoista ja itseään toistavaa touhuamista itsekseni. Yleensä ihan ok, mutta toki tähän vuodenaikaan melko ankeaa kun muu kansa kokoontuu perheineen joulunviettoon.

En kuitenkaan suostu täysin vajoamaan synkkyyteenkään - päivät ovat jälleen pitenemään päin eli kohti kesää mennään taas! Reilut kaksi viikkoa sitten käteeni tullut iso, toisen asteen palovamma on nyt hiukan parempi (yllättävän hankalaa on selvitä tavanomaisistakin rutiineista vasemmalla kädellä ilman muiden apua). Jouluaatto on huomenna ja onneksi tänä vuonna se osuu viikonlopulle, joten joulun saa melko pikaisesti pois alta - jeeesss!!! Joulu = tavallinen viikonloppu minulle ilman seuraa ja/tai juhlimista. Lunta, räntää tai pakkasta ei ole -> nautin, nautin!! Työsuhteeni vuokrafirman kanssa päättyy ensi viikolla; minullahan on ollut tuo sopimus voimassa vaikkei työpaikkaa olekaan ollut sitten syyskuun puolivälin asiakasyrityksen kanssa  - olen kuitenkin etsinyt uutta työtä, ja ensi viikolla on ensimmäinen työhaastattelu yrityksessä, joka olisi itselleni kuin lottovoitto. Varovaisen innostunut siis olen! 

Yleensä onnistun itseni psyykkaamaan positiiviseksi Uuden Vuoden takia, ja sama tuntuu olevan suunta tänä vuonnakin ankeasta menneestä vuodesta huolimatta....vuoden vaihtuessa vain tuntuu jotenkin siltä, että edessä on puhdas pöytä ja uusia mahdollisuuksia. Pitäneekin pistää taas ajatuksia hautumaan ja yrittää kirjoitella toiveista ja suunnitelmista ensi vuodelle seuraavassa postauksessani.

Kaikille teille jotka joulua juhlistatte; oikein hyvää ja rauhallista joulua!

Elämä jatkuu

Minkäs teet; Donald Trump on tuleva Yhdysvaltain presidentti. Shokkihan se oli ja on edelleen, etenkin kun voittonsa tuli valitsijamiesääniin perustuen Hillaryn viedessä kansalaisten äänistä (pienen) enemmistön....mutta kuten vanha sanonta kuuluu: it is what it is. Itselleni on vaalien jälkeen tullut Trumpista se kuva -perustuen muutamaan TV-ruudussa vilahtaneeseen haastatteluun- että hänen vaalikampanjansa oli kuitenkin lopulta enimmäkseen showmaista uhoa, ja presidenttikausi ei ehkä ihan niin jyrkkien muutosten saattelema tule olemaan. Aikahan tämän vain näyttää. Toivokaamme parasta!

Superkuu oli eilen täällä eteläisessä Suomessa pilvien peitossa, en itse ainakaan nähnyt siitä vilaustakaan. Vaikken tätä tämänhetkistä vuodenaikaa rakastakaan, niin joidenkin päivien loputtomaan harmauteen kuitenkin välillä livahtaa valon hetkiä. Meri oli ajoittain jo jäätymässä kun eilen tein kävelylenkkiä, ja aurinko teki maisemasta kauniin - tänään samaa reittiä juostessani taas vesi velloi tummanpuhuvana ja tuuli vihmoi ympärilläni rantametsikön havupuissa. Olen huomannut, että kunhan vain saa itsensä juoksuvaatteisiin ja tien päälle, ei säällä loppujen lopuksi ole mitään merkitystä. Vaihtoehtoisesti voi toki olla niinkin, että olen jollain lailla kummajainen mitä tulee juoksemiseen: yleensä vedän parhaimmat lenkkini lumipyryssä tai sateessa :)

Vaalivalvojaiset

How flippin' exciting - almost terrifying!  Päikkärit iltapäivällä - check! Herätys valmiiksi klo 02:40 - check! Vain Ben & Jerry's -jäätelö jäi ostamatta, mutta muuten olen siis valmiina omiin pieniin vaalivalvojaisiini. Suunnitelmissa on tehdä vuode olohuoneen sohvalle, jossa sitten heräilen aamuyöstä (jos nyt saan edes nukuttua sitä ennen) TV:n ääreen katsomaan Yhdysvaltain presidentinvaalit livenä. Onhan tämä toki vähän noloakin; minua ei kiinnosta kovinkaan paljon Suomen poliittiset kuviot, mutta Amerikan asiat sitäkin enemmän. Kun asuin jenkeissä, en seurannut edes Suomen uutisia ja hyvä kun tiesin kuka täällä oli presidenttinä noiden kahdeksan vuoden aikana jotka ulkomailla asuin! USA:n presidentinvaalit sitä vastoin olen aiemminkin tuijottanut (joskus yön läpi) osavaltio kerrallaan hihkuen, sekä siellä että täällä. Tällä kertaa jännitys on kuitenkin hieman kauhunsekaista; monen muun lailla minun on vaikea uskoa ja hyväksyä sitä, että Donald Trump on edes ehdokkaana näissä vaaleissa...toivon todella että Rouva Clinton voittaa! En oikeasti osaa kuvitella tilannetta jossa Trump olisi presidentti...mutta se ei liene ollenkaan mahdottomuus. Tänään Facebookissa surffatessani silmiini osui jonkun amerikkalaisen "ystävän ystävän'' omille ystävilleen tekemä gallup - kysymys oli: aiotko äänestää Trumpia vai Clintonia - vastaukseksi ainoastaan joko T tai C. Vastauksia oli kertynyt vajaat 400 ja lähes kaikilla oli kommenttina T.... Skrollasin tätä T-ketjua alaspäin ja toivoin mielessäni, että tässä ehkä näkyi vain tietyn ystäväpiirin yhteinen poliittinen suuntaus...mutta siltikin, hui kamala.  Vaalien tulos voi olla mikä tahansa, niin pienet nuo erot ovat oikeissakin gallupeissa. 

Muutaman tunnin kuluttua tämä selviää! Go Hillary!

Rantanäkymiä

Aurinko pilkisti tänään pilvien raosta! Heti kun moisen valoilmiön huomasin, vedin ulkovaatteet päälle ja kirmasin ulos raikkaaseen pikkupakkaseen -tai no, taisi olla nollassa- ja nappasin puhelimeni mukaan ottaakseni muutaman kuvan. En ikinä väsy meren alati vaihtuvaan väriin tai siihen, miten veden pinta näyttää hetki hetkeltä aivan erilaiselta riippuen valon ja tuulen määrästä. Miten hienoja kuvia onnistuisikaan oikealla kameralla saamaan kauempana uiskentelevista joutsenista! iPhonessani ei oikein zoomaus riittänyt hyvään laatuun. Yhtä kaikki, meri oli kaunis tänään.

Harmaan sävyjä

Marraskuun toinen päivä toi tullessaan ensilumen. En ole talvi-ihmisiä, tulisin aivan hyvin toimeen läpi talven ilman ainuttakaan lumihiutaletta. Kaipa ne lapsuus- ja nuoruusvuodet Pohjois-Suomessa merenrantakaupungissa olivat tarpeeksi; tuntui että aina oli kova tuuli, lumi satoi vaakasuoraan ja talvea kesti sen kymmenen kuukautta...noin vähän kärjistäen. Ehkä sen lumen ja talven vielä kestäisi jos lämpötila pysyttelisi noin viidessa pakkasasteessa, aurinko paistaisi pilvettömältä taivaalta ja lumi olisi pysyvää sorttia, kuivaa, satumaisen valkeaa auringossa kimmeltävää huttua. Täällä pääkaupunkiseudulla ei kuitenkaan moista usen koeta, ainakaan pitkäkestoisesti...joten pöh, odotan jo innolla kevättä ja kuivia juoksukelejä.

Lempeä lokakuu

Kyllä…lokakuu oli kaikkinensa loppujen lopuksi hyvä kuukausi. Omassa rauhassa asioiden käsittelyä, runsaasti raikasta ulkoilmaa… Hiljalleen palautuva kyky nukkua enemmän kuin kaksi tuntia kerrallaan, tiivistynyt liikuntarytmi…mielenrauha, ah.  Olen melko varma että nukuin viime yönä yli kuusi tuntia putkeen – minulla ei ollut Sleep Cycle päällä joten todistusaineistoa ei ole…mutta heräsin aamulla (puhelimen herätykseen) kahdeksalta, enkä ollut edes tajunnut että siirryimme talviaikaan yön aikana – joten ”oikeasti” nukuin yhdeksään ilman että olisin herännyt aamuyöllä katsomaan kelloa! Tämä on jotain aivan ihmeellistä meikäläisen maailmassa! En ole melkein kolmeen viikkoon koskenut mihinkään unilääkkeisiinkään, joten todellakin jälleen kerran olen todistanut itselleni että kaiken a ja o on säännöllinen liikunta ja se, että itsepintaisesti pitää kiinni tietystä vuorokausirytmistä.

Lokakuun muita ilonaiheita: olen hiljalleen taas yhteyksissä siskooni. Menemättä liiemmälti henkilökohtaisiin yksityiskohtiin, siskoni ja minä emme ole olleet kovin läheisiä viime vuosien aikana…mutta nyt olemme pitkästä aikaa jutelleet puhelimessa pari kertaa. Olen joskus maininnut blogissani ettei minulla ole läheisiä suhteita lapsuuden perheeseeni eikä sukulaisiini; isäni kanssa olemme kuitenkin myös onnistuneet jonkinmoisen ns. puhelinsuhteen rakentamaan tässä viimeisten parin vuoden aikana.

Sairaslomani on sekin ohi ja työnhaku jälleen kerran päällä! Jostain sitä voimaa ja positiivisuutta aina riittää; en osaa masentua tilanteestani ja uskon kyllä, että uusi työ taas löytyy…sooner or later. Marraskuulle suunnitteilla on vähintäänkin lisää liikuntaa ja terveellisiä elämäntapoja, lukemista ja tulevaisuuden suunnittelua. Vuosi 2017 saattaa tuoda tullessaan isoja muutoksia; mahanpohjassa jo silloin tällöin kutkuttaa positiivisen jännityksen merkeissä….mutta vielä en uskalla avautua noista asioista etten jinxaa mitään. Ainoa konkreettinen plääni on lomamatka Floridaan tammikuun alussa – mutta se on vielä vaarassa peruuntua tai siirtyä, ellen jonkun ihmeen kautta onnistu parissa kuukaudessa säästämään tarvittavia käyttörahoja. Lentoliput on, mutta muuten olenkin rahaton. Tyypillistä ja ah niin epäloogista matkasuunnittelua a lá Zella.