Kuluneella viikolla sain huippuhyviä uutisia: minut valittiin hakemaani työpaikkaan! Kuten aiemmassa postauksessani mainitsin, tämä todellakin tuntuu lottovoiton arvoiselta asialta...kansainvälinen yritys, työkielenä englanti, mukavalta vaikuttava pieni paikallinen tiimi isossa yrityksessä - ja sokerina pohjalla alle kolmen kilometrin työmatka. Jee!
Muutamaa tuntia hyvien uutisten jälkeen sain kuulla, että isäni syöpä on taas levinnyt uusille alueille. Alunperin olimme melko toiveikkaita hoitosuunnitelman suhteen, mutta toki tämä viimeisin tieto sai aikaan uudenlaisen pelon; luvassa on sädehoitoa ainakin alkuun...ja sitten katsotaan miten jatkossa edetään.
Elämä on melkoista tasapainoilua valon ja varjon kesken, eikö vain? En muista aikaa, jolloin olo olisi ollut tyyni ja rauhallinen....no, ehken persoonanakaan ole kovin tyyni ja rauhallinen, mutta tiedättehän; sellainen tyyni olo, että elämä olisi järjestyksessä ja voisi vain...elää. Vuosien varrella toki oppii tähänkin jotenkin sopeutumaan; jos ymmärtää että omat reaktiot voi hallita ja täten elämä voi tosiaan olla helpompaa kaikkien myrskyjen keskelläkin...se auttaa. Luulen, että itselleni on jo menneisyydestä johtuen jäänytkin päälle jonkinlainen "valmius" seuraaviin huonoihin uutisiin - mutta mielenkiintoista tässä omasta mielestäni on kuitenkin se, että en kutsuisi itseäni negatiiviseksi ihmiseksi, päinvastoin! Aina vain uusiin nousuihin matalikkojen jälkeen. Lahjakkuus sekin, ha!
Onnea uudesta työpaikasta!!!!
ReplyDeleteLopputeksti on niin samanlaista kuin minunkin elämäni/pääkoppani on sisältänyt jo useita vuosia. Tuntuu, että elo ei ole ikinä tasapainoista, aina joku ahdistusta aiheuttava isompi asia elämässä ja koko keho pienessä jännitystilasta. Olen monesti ajatellut, että suuria en toivo, mutta jos edes joskus saisin olla elämäni kanssa täysin rennossa tilanteessa...ja kuten kirjoitit: elää!
Kiitos paljon!
DeleteJoo, juuri tuo - että keho on koko ajan pienessä jännitystilassa...se on niin ikävää, ja tietysti myös epäterveellistä. Toivotaan seesteisempiä aikoja tuleville vuosille <3
Congratulations on the job and I am so sorry to hear about your father. There seems to be a lot of sadness in the world right now...Take care!
ReplyDeleteDanette - thank you.....What a strange coincidence: you comment came this a.m. local time here and my father passed away this morning. Thanks again <3
Delete