Maaliskuu

Kas, sinne meni maaliskuu aivan hujauksesssa! Omalla kohdallani tämä tarkoittaa sitä, että taas on yksi vuosi plakkarissa ja tässä on pari päivää vietetty "uutta vuotta"...eli täytin juuri 49 vuotta. Käväisin syömässä yläasteen ajoista asti elämässäni olleen ystävättäreni kanssa, joka hänkin on jo aikoinaan tänne etelään päätynyt pohjoisesta kotikaupungistamme - siinä me sitten kuoharilasien parissa taivastelimme sitä, miten nopeasti tämä elämä vilistääkin ohi! Hänen tyttärensä on 19-vuotias, ja aivan selkeästi muistan vielä sen päivän kun näin tuon pienen käärön muutaman viikon ikäisenä. Hah, muistan jopa selkeästi sen päivän, kun itse olin 19-vuotias.

Isäni siunaustilaisuus oli reilu viikko sitten ja sen vuoksi kävin pohjoisessa pikaisen reissun. Eipä noista tilaisuuksista pysty mitään sanomaan; riippumatta siitä montako perheenjäsentä ja sukulaista on hautaan saattanut, aina se vain yhtä paljon kirpaisee ja järkyttää kun näet sen arkun kappelissa, ja joudut jättämään jäähyväiset jälleen yhdelle rakkaistasi. Toisaalta päivästä jäi sillä tavoin hyvä olo, että se pieni perhe mikä meillä on jäljellä, tuli taas hyvin lähelle omaa sydäntä - tarkoitan sitä, että kun ei vuosiin nähdä ja sitten kokoonnutaan, vaikkakin surullisissa merkeissä, niin se on kuitenkin jonkinlainen muistutus siitä, että olen "jostain kotoisin" ja että minulla on vielä perhettä jäljellä. Olen niin monta vuotta -no, itse asiassa vuosikymmentä jo nyt- asunut erilläni sukulaisistani, että jollain tapaa sitä joskus unohtaakin millaista on olla läheisten ympäröimänä. Heinäkuun alussa tapaamme pohjoisessa taas; tuolloin heittelemme isäni toiveen mukaisesti hänen tuhkansa erään pohjoisen tunturin huipulta tuuleen...hänen syntymäpäivänään.

Nyt kohti kevättä asenteella elämä jatkuu.... Jospa tästä jälleen saisi hieman itsestään revittyä irti liikuntaa ja positiivisuutta; kaikki on jotenkin ollut pysähdyksissä viimeisen kuukauden ajan!