Oi maaliskuu !

Kun maaliskuu saapuu, tulee elämään automaattisesti toivoa: kevät on todellakin tulossa, eikä kesäänkään ole enää kovin pitkästi ! Maaliskuu on myös synttärikuukauteni, ja syntymäpäivä on minulle aina myös jonkinlainen uuden alku - jopa enemmän kuin uusi vuosi, sillä koen sen jotenkin "henkilökohtaisena uutena vuotena" astrologiaan liittyen. Mitään ikäkriisiä en ole kokenut sitten viisivuotispäiväni, ja huomaan joka vuosi olevani aivan sinut ikävuosieni kanssa. Vastikään tapasin ystävääni, jonka olen tuntenut yläasteelta saakka, ja aloimme jo hiukan suunnittelemaan jotain pientä juhlintaa kesälle 2018 -- tuo vuosihan on se maaginen viidenkympin raja, ja haluamme tehdä yhdessä jotain mukavaa. Ajatus lähenevästä 50-vuotispäivästä tuntuu ainoastaan jännittävältä, ei mitenkään ahdistavalta.

Alkuvuosi on ollut vaikea johtuen siitä, että ilo työpaikan saamisesta vaihtui isoon pettymykseen - mutta nyt mennään järjellä eikä tunteella, eli tämä määräaikaisuus on lusittava loppuun. Onneksi esimies on huipputyyppi, joka tietää tilanteen ja myöntää olemassa olevat ongelmat...se helpottaa, kun tietää että "vika" ei ole minussa. Kuten alkuvuodesta kirjoittelin, uskon vakaasti siihen että ihmisen eteen tulee näitä samanlaisia ongelmia niin kauan kuin tietäen tai tietämättään jatkaa samaa vanhaa polkua, jolta olisi jo pitänyt hypätä pois aiemmin. Minun on käytettävä tulevat kahdeksan kuukautta siihen, että teen sellaiset suunnitelmat että loppuvuodesta pääsen oikealle polulle. Tämä ei tule olemaan helppoa kärsimättömälle luonteelleni; taipumus on lähteä hankalista tilanteista nyt eikä huomenna, usein seurauksia miettimättä...mutta tämähän se juuri onkin se oppiläksy, joka minun tulee oppia. Kuinka osuva onkaan Paulo Coelhon maaliskuun ajatus: rohkeutta kohdata vaikea tilanne pakenematta siitä.