Tämä jatkuva kuumuus, nämä ylitsepääsemättömät velat, tämä työttömyys, tämä helvetin yksinäisyys.
Joskus ei vain jaksa tsempata - joskus tulee näitä päiviä, jolloin hädintuskin saat itsesi kammettua sängystä ylös, vain palataksesi sinne aamupalan jälkeen. Päiviä, jolloin seuraat kellon viisareita aamukymmenestä saakka odottaen sitä hetkeä, kun päivä kääntyy illaksi ja ilta yöksi, ja saat taas palata pimenevässä hetkessä sänkyysi.
Joskus sitä miettii, mikä kaiken tämän tarkoitus on - miksi pitäisi jaksaa ja tsempata, minkä tähden ? Olethan terve...olethan sentään elossa...elämä pitää ottaa lahjana...jollain toisella asiat ovat vielä huonommin...
Joskus ei vain jaksa.
Minä odotan iltaa ja yötä. Minä odotan sitä hetkeä, kun tämä ainainen estejuoksu viimein tekee käännöksen viimeiseen kaarteeseen ja ylitän jonkun kosmisen maaliviivan läpäistyäni nämä esteet ja haasteet joita tämän reitin varrella on tauotta.
Minä makaan aloillani, liikkumatta, ja tunnen viileän yötuulen kasvoillani. Se kuiskaa korvaani lupauksia...kyllä sinä vielä jaksat.....tällä kaikella on tarkoituksensa, tämä päättyy vielä hyvin....
Ja minä päätän vielä jaksaa.
Kärsimys on hyvä juttu, ahdistus on hyvä juttu, vaikka vaan tosi kurjaa silloin kun on sen vallassa. Hankalat ajat on hyvä juttu siksi, että niiden myötä kasvaa ja pääsee eteenpäin paljon enemmän kuin hyvien, helppojen aikojen. Se ei vaan tunnu siltä siinä hetkessä vaan sen huomaa jälkeenpäin. Hang in there! Syksy on kulman takana!
ReplyDeleteKiitos Sanna ! Olet tietysti oikeassa....itsestänikin tuntuu, että olen viimeisten kymmenen vuoden aikana kasvanut aimo harppauksen henkisellä tasolla, kun tämä elämä täytyy joiltain osin vain oppia hyväksymään sellaisena kuin se on. Yleensä jaksankin olla sissi ja tsempata, mutta joskus täytyy purkautuakin kun hankalat ajat tuntuvat vain jatkuvan ja jatkuvan. Onneksi on tämä blogi ja kaltaistesi ihmisten tsemppaavat kommentit - kiitos paljon :)
Delete