Salamointia ja sateenkaaria

Kesän mittaan kaipasin kovasti ukonilmoja; muistelin kaiholla lapsuuteni kesiä Tervolassa - vanhempani olivat heinäniityllä ja me serkukset mummoni (tai ämmini, kuten häntä kutsuttiin) kanssa kotona eli pirtillä. Muistikuvissani miltei jokainen hellepäivä päättyi ukkoseen, ja ämmi jakoi meitä serkuksia eri huoneisiin ettemme "keräisi sähköä" - en tiedä oliko tuossa ajatuksessa totuuden hippustakaan mukana, mutta ämmin mukaan salama iskisi kuulemma helpommin isoon joukkoon ihmisiä samassa huoneessa, ja siis tällaista tilannetta välttääkseen hän pisti meidät eri huoneisiin. Siinäpä sitten kyyhötit yksinäsi isossa makuukammarissa salamoiden välähdellessä ja ukkosen kumistessa.

Tänä kesänä ei täällä eteläisen Suomen rannikkoalueilla ukkosia näkynyt - mutta tilanne muuttui sään viilettyä aivan dramaattisesti: kuluneen viikon ja viime viikonkin aikana on lähes joka päivä monta ukkosrintamaa päällä ! Tässä rannan tuntumassa kun asuu, niin mereltä nousee muutaman tunnin välein ukkosia jotka vauhdilla siirtyvät ohi kohti sisämaata...ja minä irrottelen töpseleitä ja mietin uskallanko olla koneella..uskallanko pitää ikkunoita ja parvekkeen ovea auki... (en !). Minulla on viha-rakkaus -suhde ukkoseen; toisaalta nautin suunnattomasti kaikenlaisista luonnon sääilmiöistä jotka tavallaan muistuttavat siitä, kuinka pieni ihminen onkaan tässä maailmassa ! Toisaalta salamointi pelottaakin kauneudessaan; tänäkin kesänä on muutama ihminen Suomessa kuollut salamaniskuun. Itse olin kuluneella viikolla juoksulenkillä, kun päälle sattui aivan jumalaton kaatosade - rakastan juosta tihkusateessa, mutta kaatosade on vähän eri juttu - minulla oli kuulokkeet korvilla enkä näin ollen olisi ukkosta kuullutkaan, mutta päätin tuudittautua siihen uskoon, että kyseessä oli vain sade, ei ukkonen...ja juoksin lenkkini loppuun piittaamatta läpimäristä vaatteista ja kengistä - ah !

Näiden sade- ja ukkosmyrskyjen jälkeen taivaalle ilmestyy usein mitä upeampia sateenkaaria. Toivoisin että minulla olisi parempi kamera, lähtisin aivan varmasti vartavasten ulos kuvaamaan näitä luonnon kauneimpia ilmestyksiä saadakseni hyviä kuvia. Seitsemän vuotta vanha pikkuruinen digikamerani ei mitenkään pysty kopioimaan sateenkaarta siten kuin sen silmä näkee tummaa taivasta vasten...mutta pienellä tuunauksella pääsee vähän lähemmäs sitä oikeaa väriloistoa, jonka sateenkaari luo ympärilleen myrskyn jälkeen.

We had next to zero thunderstorms in my area during the summer, but that has changed dramatically now that the temperatures have gone down. I swear it's been thundering every single day for the past week (if not two weeks) and sometimes multiple times a day. As I live by the sea, on an island actually, the storms often appear out of nowhere - you can see huge, dark clouds rolling in from the sea and then, in a blink of an eye, the skies have opened and Mother Nature is showing what's she is made of ! I love and fear thunder at the same time...but I LOVE rainbows, and these often appear in the sky after the storms. One day last week it was raining and thundering and the sun was out simultaneously - you can imagine what a gorgeous rainbow that created ! Like I've said before, there's no way my crappy camera can make justice to these colors..but with a little touch-up the image looks closer to the original view. Just beautiful.