Syöksykierre

Jep, jep. Syyskuusta piti tulla reipashenkinen paluu aktiivisemman liikunnan pariin...ja kuinkas kävikään ? Nyt mennään jo lokakuuta, ja meno on edelleen kuin kivirekeä vetäisi perässään - miten ihmeessä voi kadota se itse mielenkiintokin niin totaalisesti koko terveelliseen elämään ? Tätä olen pähkäillyt koko ikäni, ja pähkäilen näköjään hautaan saakka: että tietää, miten hyvä olo tulee siitä, kun liikkuu säännöllisesti ja syö 'oikein' - ja silti ajoittain sabotoi kaiken heittäytymällä laiskamadoksi ja vielä lisää tuskaa antautumalla jäätelödieetille ! Olossa ei ole mitään hyvää, sitä ruoskii itseään jatkuvasti...mutta silti jatkaa samaa rataa. Huomenn, huomenna... yeah, right !

Annan armoa itselleni sen verran, että tämä syksy on -kuten aikaisemminkin olen maininnut- sekoittanut unirytmini pahan kerran, ja on ollut todella vaikea saada nukuttua enempää kuin nelisen tuntia yössä. Tällä hetkellä olen suosiolla heittänyt herätyskellon nurkkaan, sillä fyysinen pahoinvointi ei ole sen arvoista, että pakotan itseni ylös aamuvarhain, vaikka olisin ollut hereillä vielä viiden, kuuden aikaan. Siitä ei pääse yli eikä ympäri, että uni on kaiken a & o. Voisin nyt kuitenkin lähestyä tätä ongelmaa siten, että jos nukun nyt vähän myöhempään, niin voinhan toki liikkua iltapäivällä tai alkuillasta - ehkä se unikin sieltä alkaa palaamaan, jos vain jaksaa rasittaa kroppaansa säännöllisesti.

Teen tähän nyt näin julkisesti suunnitelman tälle viikolle, jospa se saisi vähän potkua persuksiin. Kuittaan sunnuntaina, että miten hyvin tai huonosti pysyin tässä pläänissä:

Maanantai: kävely
Tiistai: juoksu
Keskiviikko: kuntosali
Torstai: lepo
Perjantai: kuntosali
Lauantai: kävely
Sunnuntai: juoksu

Työhaastatteluista: yksi putki on vielä kesken, mutta en usko viime viikon jälkeen pääseväni enää jatkoon ao. positioon. Yhdestä hakemastani paikasta vetäydyin pois; yksi hakemani paikka ei napannut vaikka ensimmäiselle haastattelukierrokselle pääsinkin. Olen aikaisemmin suunnitellut ja uhkaillut, että lähden ulkomaille vaikka lastenvahdiksi tai yritän päästä taas matkaoppaaksi, mikäli nämä kotimaan ja oman alan työpaikat eivät ala nappaamaan....saa nähdä meneekö tämä siihen. Toisaalta; eipä se niin sanottua ole, että nekään paikat nappaisivat. Tämä tilanne tietysti vaikuttaa myös yleiseen jaksamiseen (= jaksamattomuuteen), mutta toisaalta tiedän, että jos liikkuisin kuten vuosi sitten, niin tämä työttömyys ja kaikki oheisongelmat tuntuisivat luonnollisesti myös helpommilta kestää. Liikunta kun kuitenkin on aina ollut minulle se taikakeppi, joka auttaa eteenpäin tilanteessa kuin tilanteessa. Kunpa vain oppisin taikomaan itseni pysyvyyteen treenieni kanssa !

Vielä on lokakuuta jäljellä.....