Goodbye May

Kellun yhä jossain välitilassa odottaen syksyä; ruksaan kalenterista epätoivoisesti päiviä yli jokaisena iltapäivänä kotiin saapuessani - taas yksi päivä vähemmän tässä työpaikassa, jess ! Ajoittain on aivan hyvä fiilis ja lahjakkaasti psyykkaan itseni rauhalliseen olotilaan, jossa tiedostan ohikiitävät päivät ja viikot.... joinain viikkoina taas maaliviiva näyttää pysyvän täydellisen  saavuttamattomissa. Lokakuu, missä viivyt ?

Lähestyvät kesäkuukaudetkaan eivät tänä vuonna tunnu oikein miltään; kesäkuu tulee todennäköisesti menemään toki vilauksessa, koska jännitän jo sitä että joudun juhannuksen jälkeen tuuraamaan kollegaani kolme viikkoa omien töideni lisäksi  - heinäkuussa olen itse kuun kaksi viimeistä viikkoa lomalla, joten se on nyt seuraava positiivinen minietappini tällä kivisellä tiellä......Elokuun lopulla alkaakin espanjan kielikurssi, ja kun se on ohi, on töitäkään enää jäljellä pari viikkoa ! Jaksaa, jaksaa...

Toisaalta aika sääli, että yksi vuosi menee tässä jotenkin hukkaan odottaessani sitä, että ao. vuosi olisi jo ohi. En toki ole pistänyt elämääni mitenkään holdiin; tämä odotus on enemmän pääni sisällä - se on henkinen taistelu josta on selvittävä - mutta vaikuttaa tämä näköjään aika vahvasti kuitenkin moneen asiaan yleisen jaksamisen suhteen. Mutta, olen myös jo alkanut etsiä töitä syksyä silmällä pitäen; Espanjaan on lähtenyt muutama avoin hakemus, ilmoitukseni on taas aktiivisena eräällä talouden/lastenhoitajia etsivien perheiden suosimalla nettisivulla, ja aionpa taas pistää hakemuksen myös matkaopashakuun loppusyksyksi.

Niin...elän siis jo loppusyksyä mieleni sopukoissa. Siltikin.....tervetuloa kesäkuu ja kesä !


Inside my head I'm already in October. Me, who loves the summer, who breaths and lives the sun, the warmth, the smell of wild waters....I am waiting for October, for my job to end...for my life to start again. It seems no matter how many plans and schedules I make for myself in my current existence, today, tomorrow, in the here and now, in May and June....I still can't seem to anchor myself to this moment. Every day I come home from work and I cross over yet another day in my calendar on the wall and feel triumphant on some days - and desperate on others. It is pathetic of course, and so not the life I want to live, to be living in the future and missing moments in the presence....but, I hope I'll make it through 2015 a little wiser and a lot more patient. I've already begun sending out job applications to Spain, I've reactivated my profile on couple of websites where people abroad seek housekeepers and nannies...and I've even decided to apply for a job as a tour guide again. The good thing about being in a desperately wrong place is that you're hell bent on not repeating this experience - I want to make sure I'll end up in the right place come next year. So...goodbye May...are you here yet, October ?