Kuluneella viikolla sain huippuhyviä uutisia: minut valittiin hakemaani työpaikkaan! Kuten aiemmassa postauksessani mainitsin, tämä todellakin tuntuu lottovoiton arvoiselta asialta...kansainvälinen yritys, työkielenä englanti, mukavalta vaikuttava pieni paikallinen tiimi isossa yrityksessä - ja sokerina pohjalla alle kolmen kilometrin työmatka. Jee!

Muutamaa tuntia hyvien uutisten jälkeen sain kuulla, että isäni syöpä on taas levinnyt uusille alueille. Alunperin olimme melko toiveikkaita hoitosuunnitelman suhteen, mutta toki tämä viimeisin tieto sai aikaan uudenlaisen pelon; luvassa on sädehoitoa ainakin alkuun...ja sitten katsotaan miten jatkossa edetään. 

Elämä on melkoista tasapainoilua valon ja varjon kesken, eikö vain? En muista aikaa, jolloin olo olisi ollut tyyni ja rauhallinen....no, ehken persoonanakaan ole kovin tyyni ja rauhallinen, mutta tiedättehän; sellainen tyyni olo, että elämä olisi järjestyksessä ja voisi vain...elää.  Vuosien varrella toki oppii tähänkin jotenkin sopeutumaan; jos ymmärtää että omat reaktiot voi hallita ja täten elämä voi tosiaan olla helpompaa kaikkien myrskyjen keskelläkin...se auttaa. Luulen, että itselleni on jo menneisyydestä johtuen jäänytkin päälle jonkinlainen "valmius" seuraaviin huonoihin uutisiin - mutta mielenkiintoista tässä omasta mielestäni on kuitenkin se, että en kutsuisi itseäni negatiiviseksi ihmiseksi, päinvastoin! Aina vain uusiin nousuihin matalikkojen jälkeen. Lahjakkuus sekin, ha!

Tyyntä ennen toimintaa

Tässä kun odottelen perjantaina saapuvaa lopputiliäni (pääsee ostamaan salijäsenyyden sekä täydentämään terveellisesti ruokavarastoa) olen vielä tämän (ja viime -) viikon ottanut rauhallisesti, tehden vähän konkreettisempia suunnitelmia tälle vuodelle fyysisen hyvinvointini suhteen. Ajoittain kyllästyn kävelyharrastukseenikin, ja juuri nyt ei ole napannut oikein lähteä tuonne ulos talsimaan; välillä on paukkupakkaset ja nyt sitten taas sohjoa joka todennäköisesti sääennusteen mukaan taas huomenna jäätyy liukkaaksi pakkasen hiukan kiristyessä, mahtavaa. Tänään ehdin pienen pätkän kävellä ennen vesisateen alkua, ja palasin harmissani takaisin; tykkään kyllä juosta pienessä tihkusateessa mutta kävely on eri asia… onhan? Huomenna suunnitelmissa ensimmäinen juoksulenkki sitten joulukuun alun…jos vain pysyn pystyssä ilman nastoja.

Olen päätynyt aika radikaaliin ratkaisuun vuoden 2017 osalta: aion olla koko loppuvuoden herkkulakossa. Tämä kyllä tulee vaatimaan itsekuria, sillä ihan rehellisesti sanottuna olen sitä mieltä, että elämässä pitää olla herkkuhetkiä ja totaalikieltäytyminen ei ole minulle mielekästä…mutta toisaalta, koko vuoden 2016 söin ihan liikaa irtokarkkeja, jäätelöä ja niitä hemmetin muffinseja ja keksejä – enkä kyennyt pitämään sitä linjaa jota normaalisti seuraan eli yksi herkuttelupäivä viikossa. Olen suoraan sanoen niin ällö-fiiliksissä tästä, ja myös huolissani jo hampaistani sekä muutenkin terveydestäni, että päätin nyt siis olla syömättä herkkuja ollenkaan. Tämä on kuitenkin vain yksi (vajaa) vuosi elämässä – olin aikoinani miltei neljä vuotta juomatta alkoholiakin; en uskonut että siihenkään olisin pystynyt mutta niin vain siitäkin elämäntavasta tuli joksikin aikaa ”new normal”…joten nyt aion olla tiukkana tämänkin lakon suhteen. Viimeksi söin irtokarkkeja sunnuntaina 8.1. eli tämän viikon maanantaista virallisesti lakkoni alkoi….ja seuraavan kerran sitten herkuttelen 1.1.2018 (jos siltä tuntuu).

Mikä luokitellaan herkuksi ja mikä ei? Sokerilakkoon en ole alkamassa; jos minulla olisi oma henkilökohtainen kokki niin mikä ettei…mutten pysty enkä välitä alkaa tutkimaan sitä, onko esim. syömässäni ruisleivässä sokeria – menkööt siis piilosokerit ruoan mukana jos niitä on mennäkseen… Kiellettyjen herkkujen listalla ovat kaikenlaiset karkit, suklaa, leivonnaiset, limsat, erikoiskahvit, jälkiruokahässäkät (vanukkaat, kiisselit jne.) ja jäätelö. En yleensäkään juo limsoja, joten niitä ei erikseen tarvitse vältellä. En myöskään tykkää kuivatuista hedelmistä; nämä voisivat varmaan olla hyvä ”korvike” jos kun makeannälkä iskee, mutta en aio niiden syömistä nytkään aloittaa. Minulla on tapana joskus napata välipalaksi suolaamattomia pähkinöitä, erityisesti maa- ja saksanpähkinöitä; päiväannos on korkeintaan kourallinen ja arvelisin, että pahimpaan makeannälkään menee juurikin tuo kourallinen pähkinöitä johon voi lisäksi lorauttaa pienen määrän nestemäistä luomuhunajaa – olkoon se ensiapu karkintuskaan. Hedelmiä toki aion syödä jatkossakin ja banaani on hyvä jälkkäri…ja myös maapähkinävoi on sellainen hätäapu, jota riittää jo yksi teelusikallinen jos on pakko saada makeaa – se on jo niin ällömakeaa ettei enempää voi oikein syödäkään!

Viimeksi olin herkkulakossa vuonna 2015 sadan päivän ajan – itse asiassa lakko venyi vähän sadan päivän ylikin kun odotin muistaakseni viikonloppuun ensimmäistä herkutteluhetkeäni. Tuosta ajasta ei oikeastaan jäänyt mitään ikäviä muistoja; olin samassa jamassa silloinkin lakkoa aloittaessani, eli täysin tympääntynyt omaan mässäilyyni, ja alun outouden jälkeen homma sujui ongelmitta. Huomasin noiden sadan päivän aikana karkin ja jäätelön tilalle ilmestyvän muita, outojakin, mielitekoja: oli esimerkiksi pakko olla aina kirsikkatomaatteja jääkaapissa, koska niitä narskutellessa tuli jotenkin muka hyvä olo. Hah! Saa nähdä mikä tämän vuoden aikana nousee uudeksi suosikiksi.. Rankkaa tässä tulee olemaan se, että tunnesyöppöyteen taipuvaisena pitänee nyt oikeasti panostaa siihen, että se hyvä fiilis tulee tosiaan liikunnasta – ehkä tässä on jopa täydellinen mahdollisuus saada se meditoiminen viimein säännölliseksi: aina kun tekisi mieli lohduttautua (tai iloita) hakemalla pänikkä Ben & Jerryä…ei muuta kuin lattialle risti-istuntaan ja yhteys korkeampaan minääni – joka ei tietysti jäätelöa kaipaa :)

Wish me luck!

Toiveita alkaneelle vuodelle

Ah, 2017 - viimeinkin täällä! Kuten monesti olen blogissani jo maininnutkin, olen sitä tyyppiä joka kokee vuodenvaihteen (ja syntymäpäiväni...ja alkusyksyn) aina uudeksi aluksi ja yleensä saan tästä uudesta vuodesta pontta omille suunnitelmilleni ja toiveilleni. Jotenkin se mennyt vuosi aina unohtuu uuden vuoden alkaessa, ja vaikka järjellisesti ajatellen voisi juuttua siihen näkökulmaan että menneinä vuosinakaan ei elämä ole satumaiseksi muuttunut vuoden vaihtuessa...niin siltikin yhä jaksan uskoa siihen, että paras on vielä edessä päin. The best is yet to come!

Mitä tulee tämän vuoden suunnitelmiin, on ehkä itselle armollisempaa puhua toiveista päätösten sijaan....ei sillä, että heti alkuunsa lähtisin liikkeelle sillä asenteella ettei mistään kuitenkaan mitään tule - vaan siksi, että olen yleensäkin hyvin ankara itselleni ja voisin tässä samalla opetella vähäsen rentoutta....ja sitä, ettei koko maailma kaadu siihen jos tavoitteet välillä vähän venyvät ja mahdollisesti muuttuvatkin.

Lyhykäisyydessään vuoden toiveet ovat henkinen ja fyysinen hyvinvointi, työpaikka ainakin vuodeksi, armollisuus itseäni kohtaan....ja sokerina pohjalla yli kaksi vuotta odotettu kohtaaminen rapakon takana olevan virtuaalimieheni kanssa. Olen jokseenkin tarkoituksella lykännyt tästä miehestä kirjoittamista, koska se on niin henkilökohtainen asia ja epätavallinen tarina. Toisaalta, jos aion olla uskollinen blogini juurikin henkilökohtaiselle ja avoimelle tyylille, niin pakkohan se on tuokin puoli elämästäni tänne avata - kyseessä on kuitenkin aika iso osa elämääni ja pointtihan on juuri se, tämä on minun elämääni.....kummallisuuksineen kaikkineen :) Onneksi minulla ei sentään ole satapäistä lukijakuntaa, joten ei ole pelkoa päätymisestä jonnekin vauvapalstalle vitsin aiheeksi, heh.

Fyysisen hyvinvoinnin kohdalla suunnitelma on se sama vanha; liikuntaa, liikuntaa ja liikuntaa. En ole missään vaiheessa täysin sohvalle juuttunutkaan, mutta jälleen kerran olen siinä vaiheessa että taas pitää alkaa säännöllisemmin ja järjestelmällisemmin treenaamaan. Siispä lisäsin taas tuonne Pages-osioon liikuntasivun, jonne tulen vanhaan tapaan kirjaamaan viikon liikunnat ja painon. Minulla on todennäköisesti tammikuun loppupuolella edessä pieni gynekologinen leikkaus Kätilöopistolla, ja sen jälkeen täytynee olla urheilematta 3-4 viikkoa....mutta eiköhän tässä kevään mittaan taas vauhtiin päästä!

Henkinen hyvinvointi lähtee pitkälti omalla kohdallani tuosta fyysisestä hyvinvoinnista; kun on hyvä fiilis fyysisesti ja kroppa kunnossa, myös pää toimii ja kestää paremmin...ja mielialat ovat tasaisemmat. Voisin jälleen yrittää aloitella meditointia; tämä on se akilleen kantapää joka aina vain jää ajan myötä pois....sitä pitäisi vain sinnillä harjoittaa, mutta sana "sinnillä" ei oikein sovi samaan lauseeseen meditaation kanssa :)  Toivon siis että rauhoitun tarpeeksi tulevan vuoden aikana saadakseni kiinni siitä meditoinnin ns. punaisesta langasta.

Tässäpä näitä toiveita ja suunnitelmia alkuun! Myös herkkulakko on suunnitelmissa, mutta se vähän myöhemmin.....painotavoitteet myös vielä vähän harkinnassa. Niistä ja salihommista vielä myöhemmin lisää.

Reipasta vuoden alkua!