Valoa tunnelin päässä ?

Ei ole mennyt Strömsön tapaan tämä alkuvuosi. Mitään erityistä ei ole tapahtunut, onpahan vaan jokin henkinen kivireki roikkunut perässä niin sinnikkäästi, niin sinnikkäästi, että kaikki vuodenvaihteen ajatukset 'hienosta vuodesta' ja positiivisesta ajattelusta ovat meinanneet kaikota kankkulan kaivoon. Tässä vyyhdissä on monta tekijää; työttömyys, velat/rahattomuus, kaamosmasennus, rankat PMS-oireilut eli PMDD, ajoittainen yksinäisyyden tunne ja tieto siitä, että tämä tilanne tuskin muuksi muuttuu (velkojen vuoksi) ennen vuotta 2025, about. Revi siitä, eh.

MUTTA. Koska olen kuitenkin perusluonteeltani positiivinen ihminen (juu, ihan oikeasti), ja kevät alkaa ainakin kalenterin mukaan olla jo hitusen lähempänä....niin tämä maaliskuun alku on jollain lailla tuonut sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti valoa elämään. Mainitsin aikaisemmin suunnitelmistani tehdä 28 päivän ajan kiitollisuusharjoituksia (Rhonda Byrne - The Magic) -- tuo suunnitelma jäi vuoden alussa pelkäksi suunnitelmaksi, surprise surprise.... mutta Maailmankaikkeus on ovela olio; eräs Englannissa asuva ystäväni kysyi yllättäen minulta pari viikkoa sitten, että olenko kuullut tästä kiitollisuusharjoituksesta - ja kun kerroin hänelle, että minulla itse asiassa on ao. kirja ja olin jo suunnitellut harjoitukset aloittavani, niin hän hankki kirjan myös itselleen....ja nyt tässä on noin viikon verran tehty näitä harjoituksia ja tsempattu toinen toistamme joka päivä. Kaikki eivät tietysti tällaiseen 'hömppään' usko, mutta aivojen elastisuus ja kyky muokata omaa asennettaan on kuitenkin tieteellisestikin todistettu juttu.....joten eihän tässä tällaisessa 'elämäntavassa' mitään menetäkään. Kun kiinnittää huomionsa asioihin joista voi olla kiitollinen sen sijaan että keskittyy asioihin jotka elämästä puuttuvat...kyllähän siinä näkökulma muuttuu. Jos tätä tekee päivittäin ja opettaa aivojaan uusiin ajatustapoihin...muutoksia alkaa tapahtua, ei siitä pääse yli eikä ympäri.

Olen myös kokeillut tässä kuussa noihin PMDD-oireisiini liittyen aminohappovalmistetta nimeltään L-Tryptofaani; tämän kerrotaan lisäävän serotoniinitasoa aivoissa, joten olen testaillut olisiko tällä mitään vaikutusta omaan kahden viikon kuukautisia edeltävään masennus/ketutuskauteen...ja varovaisen optimistisena olen tämän ensimmäisen kuukauden kokeilun jälkeen. Tiedä sitten onko kyseessä placeboefekti vai mikä, mutta se pahin itkuisuus ja toiveet hautaan pääsystä jäivät välistä tässä kuussa ! Olen toisaalta välillä jo pilkistävän auringon kirittämänäkin käynyt melkein joka päivä kävelylenkillä, tällä viikolla juoksemassakin pari kertaa...joten ehkä tämä asteen, parin virkistyminen johtuu ainakin osaltaan myös orastavasta keväästä ja hiljalleen palailevasta liikuntainnosta.

Kyl' tää tästä taas :)