10 years ago today

Kesäkuun neljäntenä päivänä vuonna 2004 istuin Miamin lentokentällä sekavin fiiliksin. Kädessä oli paluulippu Helsinkiin Frankfurtin kautta - ja tällä kertaa kyseessä ei ollut kesäinen lomamatka Suomeen kuten aikaisempina vuosina, vaan pakon sanelema paluumuutto pohjolaan viiden Floridassa asutun vuoden jälkeen. Lähtö ei tuntunut kotiinpaluulta, vaan siltä että minua oltiin lähettämässä pois kotoani, kauas rakastamastani paikasta - mahanpohjassa kipristeli, kurkussa kuristi ja silmiin nousivat vähän väliä kyyneleet. Mitään ei ollut tehtävissä, ja kun kävelin lyijynraskain jaloin koneeseen joka veisi minut Atlantin väärälle puolen, olisin mieluummin kävelly lankkua pitkin itse Atlanttiin.

Tänään, kymmenen vuotta myöhemmin, kaipaan yhä kotiini meren tuolla puolen joka päivä, enkä voi käsittää että vuosikymmen on kulunut ja olen yhä Suomessa. Mitään ei edelleenkään ole tehtävissä, siitä pitää huolen Yhdysvaltain maahantulosääntöjen tiukka kirjo. Toivoani en voi kuitenkaan koskaan menettää, pakko on uskoa siihen että jonain päivänä vielä paluu kotiin onnistuu - ehkä mutkien kautta, ehkä vuosien kuluttua...mutta jonain päivänä !

On June 4th 2004 I was waiting to board a flight from Miami to Frankfurt and further on to Helsinki. Unlike during the previous five years though this wasn't a trip to meet family in Finland for the summer, but an against-my-will relocation back to my homeland which, ironically, did not and still does not feel like home at all. When the flight was boarding and I took my seat on the plane, my heart was heavy and my eyes filled with tears. Instead of getting ready to fly across the Atlantic I might as well have jumped into the Atlantic, such was the depth of my devastation for having to leave my true home.

Today, ten years on, my longing has not diminished an inch. It is with me always, sometimes stronger, sometimes hovering in the back of my mind. It is funny how you can almost feel physical pain due to the fact that you believe you are in the wrong country and unable to live life where you feel content. The one thing that keeps me going is hope for returning one day - this is one dream that I am never going to give up ! My life might take me to other places, my journey back home may be long....but one day I'll return, one way or another !