Personally I've also been having one of the most severe PMDD months in a long time; it should be a kick in the butt to so clearly see that when I don't exercise regularly, my PMDD flares up thousand fold - but alas, when I'm down in the abyss already I have no strength nor motivation to even try and climb up to the bright daylight. I have been writing a blog post about my life with PMDD, but ironically, while in the eye of the storm for some two weeks now I haven't been able to muster the energy or concentration to finish the post. I'm so looking forward to being able to breathe easier again in couple of more days....and once again I'm swearing up & down that I will take care of myself better in the coming weeks in order to not have this monthly monster attack me again this strongly.
Here's to July and fresh starts once again. As comical as my endless fresh starts are, it's a good thing I still have it in me to try, eh :)
I can relate... My PMS is always really bad and sometimes I think I've been upgraded to pmdd. What I especially hate (apart from everything else) is the nightmares.
ReplyDeleteHope you'll have a great month ahead! Enjoy the weekend!
Sorry to hear you are going through this s*it too -- it's horrid and I wouldn't wish it on anyone !
DeleteA happy weekend to you as well and thanks; I will do all in my power to have a better month ahead :)
Rupesin googlettelemaan tuota PMDD:tä (täysin uusi juttu mulle), ja kai se vaan tuollainen on minullakin :/. Niin moni asia menee yksiin…ja kyse on kuitenkin muusta kuin perinteisistä "jotenkin hallittavista" PMS-oireista. Joskus mietin, olenko tulossa hulluksi, tai onko iskenyt joku vakava masennus (sitäkin taustaa kun on, vai onko se sittenkin ollut PMDD:tä?) ja sitten taas hetkeksi kaikki palautuu normaaliksi, kunnes…. ja aina sen saman kaavan mukaan. Vähän on tyhjän päällä asian kanssa, kun nyt vuoden sisään tämä homma on jo vähän karannut käsistä ja jotain olisi pakko tehdä asian kanssa, vaan kun ei oikein tiedä mitä..Helvetillinen "vaiva" - todellakin! :(.
ReplyDeleteJoo, tämä on asia jota olen itsekin vuosikausia yrittänyt "ratkaista" -- päätin nyt sitten julkaista tän kommenttisi jälkeen pitkän postauksen aiheesta (olin himmaillut sen kanssa, kun ajattelin että se on liian henkilökohtainen ja pitkä stoori....), jospa siitä olisi apua jollekin toisellekin sen diagnoosin/oireyhtymän tunnistamisen kanssa.
DeleteItsellänikin on parin viime vuoden aikana hiipinyt mieleen, että en enää oikein tiedä olenko ollut oma itseni vuosikausiin....paljon on tapahtunut asioita, jotka mahdollisesti ovat edesauttaneet ns. oikeaa masennusta - mutta mistä sitä voi enää tässä vaiheessa tietää, mikä on liittynyt tähän hormonimyrskyyn, ja mikä on totta laisinkaan omasta persoonasta puhuttaessa :/
Tsemppiä sinnekin !!
Kiitos "avautumisesta" uusimmassa postauksessa! Valaisi minulle kovasti asiaa, kiitos siitä. Tämä viikko meni itselläni neljän seinän sisällä verhot kiinni ja ennen kuin luin tekstejäsikään kelailin itkien näitä asioita. Tajusin, että jo ainakin parikymmentä vuotta eloni on ollut tuota jatkuvaa taistelua ajoittaista pahaaoloa vastaan, koska taustallani on isoja menetyksiä yms. on vain tullut ajateltua, että kaikki on masennusta, mutta vasta vuoden sisään olen tajunnut, kuinka selvä tuo kuukausirytmi on - ehkä liittyy siihen, että minulla on ollut suuria heittoja kuukautiskierrossa ja viimeisen vuoden aikana ne ovat säännöllistyneet. Itselläni on vuosien takaa kokemusta yhdestä SSRI-läälkkeestä ja se kyllä auttoi pääsemään elämään kiinni, mutta haluaisin olla oma itseni ihan ilman lääkkeitäkin :/.
ReplyDeleteKoitetaan selvitä...