I saw a headline today on LinkedIn which read that many of today's successful people were failures more than once before getting it right. They used Steven Spielberg as an example; apparently he had loads and loads of ill fated attempts at making films before actually becoming successful.

I'm not a filmmaker and certainly do not aim to be successful in any such way that some of these big celebrities and such are...but the concept gave me great comfort right now. As I've mentioned I have recently started in a new job -- it's with one of Finland's leading companies (vague, I know, but intentionally so for privacy reasons) and my position is one that is somewhat similar to what I have been doing for the past 20 years. Office work, slightly technical, customer service, working 'nine to five', a coordinator role. I was super happy to get this job after being unemployed for nearly two years.....but after just barely a month, I know I'm on the wrong path (ya, again/still).

This kind of work doesn't give me anything anymore; it is meaningless. It is literally just a job to pay the rent - and it is not what I want for the rest of my life. Also, perhaps as a sign from the Universe, I am again experiencing a difficult starting situation with my current employer - due to no reasons of my own nor my manager's, the person who was supposed to train me for this job, got sick and left before I started. Result: the only person available to train me is a lady who is super busy with her own job plus mine, so my training has not progressed almost at all - or so it feels to me. During all this frustration and disappointment I do remind myself that I am an impatient person by nature, and that according to my boss we're 'doing great considering the circumstances' - but, I can't escape the feeling that these road blocks appear on my path because it is a wrong path I'm embarking on, again.....and, how long am I going to keep doing this ? Why did I not pursue my goal of getting abroad harder when I was without work for 22 months ? I did look for jobs abroad, but I now realize I could have been a lot more persistent about it. I think I became lethargic after awhile, hopeless even.

Before y'all start rolling your eyes at me and think omg she's insane, she's going to quit another good job -- nooooo.....I'm not going to make that mistake again. Not going to leave a job without having a new one lined up, and not going to leave this particular job just now. The good thing is that this is not a permanent job to start with; I have a fixed term contract (first ever in my life) till late 2015. I think it's kind of a good place to be in, actually; I have a job, but I am also crystal clear that this is not what I want to do -- so I can make plans now and plant the seeds so that come next fall, I will be ready to start the rest of my life. I have actually already began that process, and I am hell bent on doing it right this time.

So.....I guess it's never too late to learn from your failures and become your own personal success....in my case, the success is yet to come, but maybe I needed all these wrong choices in order to see clearly what I need to do.  I also need to remember that even though it has been turbulent in my professional life during the past almost four years, I did have a steady career before this for 20 years...so perhaps failure is not even the right word. Maybe just....finding myself and my purpose, after realizing I want a different life ? And...perhaps give myself a bit more mercy - maybe big life changes do not always happen overnight, maybe they need a certain brewing time for some of us ?

Punkero blues

No justiinsa ! Tämän aamun paino ? 700 grammaa ylös. En edes jaksaa mitään vaa'an kuvia nyt väkertää, tilanne siis plus-miinus-nolla alkutilanteesta parin viikon takaa. Menkat alkamassa ylihuomenna, mutta varmaan sekään ei välttämättä näin vaikuta koska on ollut joskus menkkaviikkoja, jolloin paino ei ole mainitusti heilahtanut odotuksista huolimatta. Toisinaan taas heittää vajaat parikin kiloa. Go figure.

Voiko vitutus lisätä painoa ? No, ainakin assosioimalla ketutus makean syöntiin VOI. Ei ole siis mennyt terveimmän kaavan mukaan tämä viikko; parina iltana on itketty kaiken toivottomuutta - ja silloinhan käännyn ystäväni jäätelön puoleen. Näin kauan kesti se terve kausi. Woohoo.

No mutta. Tässä se siis kaunistelematta:

30.1.2015 - 66,3 kg ( + 700g viime viikosta) (+/-0 alkutilanteesta)

Liikuntapostauksia ei ole tälle viikolle luvassa, sillä olen vain kerran käynyt kävelyllä, ja siihen se varmaan jääkin.

Pahoittelen anti-ilopillerimäisyyttäni. Aina ei jaksa, buahahaha. Viikonloppuja nyt kuitenkin !

Hella....Hip Helsinki ?

As some of you know, I would do almost anything to get out of Finland and back to the States. Almost.

Therefore I always find it so interesting to read about foreign people's experiences about Finland. I must say that I do like Helsinki as a city, particularly during summer - but generally speaking, I never quite get it why anyone living abroad would voluntarily move to this country. It's not that I cannot appreciate the good things we have here....it's more a personal preference --- I refrase: HUUUGE preference... for a different climate...and a feeling of belonging.

Here's a cute little blog post about Helsinki by 'This American Girl' called HEL-LA-HIP-SINKI

Picture by This American Girl

White Manhattan

Inhoan talvea, mutta rakastan New Yorkia. Loogisesti ajateltuna siis rakastaisin myös talvista New Yorkia, vaikken sitä ole koskaan kokenutkaan; asuin Nykissä aikoinaan aikavälillä kesäkuu - joulukuu, mutta tuona vuonna en ehtinyt nähdä vilaustakaan talvesta. Mittari näytti muistaakseni vajaata plus kymmentä astetta, kun joulukuun alkupäivinä nousin Suomeen vieville siiville.

Kun katson kuvia lumisesta New Yorkista, voin täysin vaikeuksitta kuvitella sen tunnelman, mikä Manhattanilla mahtaakaan olla juuri nyt, suurten lumimäärien leijailtua alas kaduille viime päivinä. Saan muutenkin jo hysteerisiä itkukohtauksia nähdessäni New Yorkin katuja ja maisemia vaikkapa televisiosta -- ja etenkin tällä viikolla, kun PMDD on ärhäkkänä kimpussani, koko ruumistani ja sieluani suorastaan särkee, kun kuvittelen itseni lumiselle Broadwaylle seisomaan pää kallellaan, kuunnellen ja katsellen ympärilleni tuossa rakkaimmassa kaupungissa, keskellä 'suurten nietosten'. Ahh !

****************

I hate winter, but I love New York City. Obviously then, I would love winter if I was in New York, eh ? During the six months I lived in Manhattan back in the day I never got to experience any winter-like days; I left back to Europe on the early days of December and I remember the day being quite mild, around 45F probably - and we hadn't had any chilly days prior to that either.

When I look at these pictures from New York taken this week after and during the blizzard, I can easily imagine the atmosphere that must surround Manhattan now as the snow has been falling down, in between the skyscrapers down to those streets and alleys. It must be quieter somehow. I'm known to have hysterical crying fits whenever I see the streets and sceneries of New York even on TV - and this week, with a particularly bitchy PMDD making me super emotional, I can almost feel a physical ache all over my body (and soul) while imagining myself standing in a blizzard on Broadway, looking around in amazement in the city I love most in the world. Aww.

Pictures are not mine.

 

I've done it again

...but the good thing is that I now feel like I know for sure what my path should be -- and I will get back on it when the time comes later on this year. My gosh - what a crazy few years trying to figure out where I want to be in my life....and now, BOOM. I will write more about this in a few months when I get my thoughts straight in my head.

Life's an adventure, isn't it. Complicated, hard, challenging...yet at some point you will learn not to bang your head to the wall after doing the same mistakes over and over again. This only took me ten years to realize, jeesh.

Jaa mikä treeni ?!

Tänä vuonna olen urheillut pyöreät nolla kertaa, ellei muutamaa yksittäistä kävelylenkkiä oteta huomioon. En ole edes ehtinyt tätä murehtia, koska uuden työn aloittaminen on vienyt kaiken huomion, kaiken energian ja kaiken motivaationkin, eh. Uudet työajat ovat siinä mielessä haasteelliset, että en ehdi salille treenaamaan ennen töihin menoa, koska töissä pitäisi olla viimeistään klo x, ja kuntosali, jonka jäsen olen, aukeaa aamulla liian myöhään jotta ehtisin töihin klo x vaikka aloittaisin treenin heti kun sali aukeaa. Arrggh !! Olen koko elämäni ollut työpaikoissa, joissa on ollut liukuva työaika, joten tämä on minulle täysin uutta ja on aiheuttanut lisästressiä, kun olen nyt miettinyt kuumeisesti että mille salille vaihtaisin seuraavaksi. Onneksi tässä on muutama vaihtoehto tarjolla ! 

Olen myöskin niitä ihmisiä, joka EI VOI mennä salille töiden jälkeen ruuhka-aikaan...en vain kestä sitä, että salilla on jengiä kuin pipoa enkä pääse tekemään treeniäni ilman taukoja ja/tai tietyssä järjestyksessä. Joo, olen nipo, myönnetään. Teen yleensäkin treenini useimmiten ns. supersarjoina, eli korkeintaan 60 sekkaa taukoa liikkeiden välissä, joten v-käyrä nousee välittömästi jos joudun odottamaan vuoroani, ja vielä jos odottamani ihminen sattuu pitämään omat taukonsa pidempinä kuin sarjansa.....uuh, kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä, hehe. Nooh, olen nyt kuitenkin irtisanonut nykyisen salijäsenyyteni, ja ensi viikolla olisi tarkoitus loppuviikosta käydä tsekkaamassa toinen kuntosali.....kyseinen paikka on aika lailla 'pro'-treenaajienkin suosiossa, joten vähän se jännittää...mutta toisaalta, jos siellä on samanhenkistä porukkaa (treenaavat tosissaan ja vauhdilla), niin hyvähän se vain on. Plus, sinne pääsee jo kuudelta aamulla, joten ehtisin tehdä treenin ennen työpäivän alkua. Vähän kyllä hirvittää tuokin, että miten pystyisin jatkossa heräämään jo viideltä ehtiäkseni salille kuudeksi...mutta, niinhän sitä sanotaan että kun jonkun aikaa toistaa jotain, niin siitä tulee tapa. Heräänhän nytkin kuudelta, joten eipä kai tunnin aikaistaminen sinänsä maailmaa kaada - täytyy vain mennä nukkumaankin sitten tuntia aikaisemmin, eikö ? Aivan ihana asia minulle nykyhetkessä onkin se, että töiden alettua olen taas palannut normaalimpaan unirytmiin, ja nukahdan illalla helposti -- jeee, tämä on minulle niin epätyypillistä, että olen aivan onnesta soikeana kun joinain öinä nukun jopa yli viisi tuntia !

Syömäpuoli on ollut oudon tasainen, lieneekö tuo työn tuoma uutuudenjännitys vielä tähänkin vaikuttaa; selkeä ruokailurytmi, ja herkutteluja tuskin lainkaan tämän vuoden puolella. Eilen ostin 'lauantain kunniaksi' tutun jäätelöpakkauksen ja söinkin sen kahdessa osassa päivän ja illan mittaan.....mutta huomasin, että en nauttinut siitä oikeastaan yhtään, ja tulinkin miettineeksi, että tämäkin viikonloppuherkuttelu tai herkkupäiväkin on juuri sellainen TAPA, jota olen oikeastaan noudattanut haluttaapa herkkua tai ei. Siis kun nyt on viikko menty 'kiltisti' niin täytyyhän se herkkupäiväkin olla ?? Öööh, no ei kai tarvitse jos ei haluta, haloo. Pitänee siis opetella tämäkin tapa uusiksi -- herkutella saa ja pitääkin jos siltä tuntuu...mutta ei ole pakko pitää herkuttelupäivää jos ei siltä tunnu. Kaloreita en nyt laske Kiloklubissa; olen huomannut pystyväni handlaamaan ruokamäärät nyt maalaisjärjelläkin seuraamalla nälän tunnetta, ja pitämällä huolen siitä, että syön 3-4 tunnin välein jotain.

Vaa'alle hyppäsin eilen aamulla, ja paino oli 66,3 kiloa. Olkoon tämä nyt sitten vuoden 2015 lähtöpaino, ja tästä sitten alaspäin kevään mittaan. Mitä laittaisin tavoitteeksi ? Otetaan vaikka puolen vuoden jaksot; kesäkuun loppuun mennessä pois kahdeksan kiloa (58,3 kg), ja vuoden 2015 loppuun mennessä tuosta kesäkuun lopun painosta vielä pois reilut neljä kiloa niin, että paino on joulukuun lopussa 54 kiloa. Disclaimer:  ns. ihannepaino saa kuitenkin asettua toiseenkin lukemaan, mikäli innostun kovasti taas salitreenistä ja kroppa muokkautuu mieleiseksi jo ennen vaakalukemien asettumista 'toiveeseen'. Se on kuitenkin peili ja vaatteet, jotka mielestäni paremmin kertovat sen, milloin ollaan hyvissä ja terveellisissä mitoissa -- vaakaa ei saisi liian orjallisesti tuijottaa. Itselleni kun tuo viikottainen punnitus on kuitenkin se kannustin ja vähän niinkuin orjapiiskuri, niin haluan sen kuitenkin pitää tukenani.

Että näin ! Aiheesta lisää kevään mittaan - ja viikottain punnituspostaus sekä viikon liikunnat.



***


After starting a new job couple of weeks ago I have utterly and completely submerged in that experience alone, forgetting about any and all plans to exercise...or do much anything else at all for that matter. I suppose it's only natural, I mean it IS a big deal to start a new job and I seem to be the kind of person who mainly concentrates on one big change at a time....plus, my new job has a schedule which prevents me from working out at the gym in the morning, so I am now in search of a new gym. I am sure I will get back to routines in the next couple of weeks, and so my workout & weight loss path will continue in due course, slowly but surely (no dieting, just getting healthier and exercising consistently again). The good news is that ever since starting my job, I am getting my sleeping rhythm back on track. Granted, I don't often sleep for more than five hours a night currently, but I am falling asleep without trouble now...and hopefully in a few weeks' time I can clock seven to eight hours sleep per night. Going to the right direction !

Obsession

Rain or shine, winter freeze or warm summer breeze....I am hopelessly enchanted by the sea. My pictures are quite boring, really, as I always find myself on the same pathways of my little island and often stop at the same familiar corners to snap photographs  - but I can't help myself. I find the scenery so very beautiful, and the colors and atmosphere seem to change magically depending on where the sun is. The sea is in the process of freezing over, slowly but surely, and it won't be too many weeks now until it will be covered with a blanket of the white fluffy stuff - but right now it is still fragile, almost glass-like. These pictures were taken around 3pm when the sun was setting - the colors are untouched.

Muutamia otoksia alkuviikon kävelylenkiltä täällä Lauttasaaressa auringonlaskun aikaan. Taivas oli uskomaton oranssinhehkuisessa valossa. Joskus tykkään leikkiä kuvankäsittelyohjelmalla, mutta näihin kuviin en raskinut koskea millään lailla - luonnon oma värishow !

Alkuvuoden ajatuksia

Olen tainnut aiemminkin jossain yhteydessä mainita, että vuoden vaihtuminen on minulle aina innostava ja positiivinen hetki - ymmärrän toki, että tämä perustuu täysin itsesuggestioon ja siihen olettamukseen, että ns. uusi alku olisi jotenkin sidoksissa ihmisen luoman kalenterin päivämäärien muuttumiseen....mutta hei, jos se toimii, niin mikä ettei, ha ! Kun vuosi 2014 vaihtui vuoteen 2015, olin juuri tullut kotiin vietettyäni iltaa ystävien seurassa. Kellon lyödessä keskiyötä seisoin olohuoneen ikkunani ääressä ja ihastelin taivaalla räiskyvää värien hehkua; ilotulitukset näkyivät loistavasti ylimmän kerroksen asuntooni - ja tunsin, kuinka jonkinlainen helpotuksen ja positiivisen odotuksen fiilis täytti mieleni. Ihanaa, kokonainen uusi vuosi edessä ! Luulen, että vaikken olisi aloittamassa huomenna uudessa työpaikassakaan, olisi tuo fiilis ollut siltikin käsin kosketeltavissa...mutta toki se on iso asia että työttömyys loppui, ja siten kaikki muukin näyttää tällä hetkellä paljon valoisammalta. Valoisaa on luvassa myös kirjaimellisesti: kevättä kohti mennään taas, ja vaikka päivät pitenevätkin about sekunnin vauhdilla per vuorokausi, niin sekin on edistystä. Jee !

Joulukuun loppupuolella vielä mietin, etten toivo vuodelta 2015 muuta kuin mielenrauhaa. Se sama tunne, joka valtaa mielen ja kropan meditoidessa; eikö sen voisi jotenkin pullottaa ja pistää päälle koko vuodeksi ? Se tunne, että on tässä ja nyt, eikä tarvitse tai halua mitään muuta...että kaikki on hyvin. Itseni tuntien tiedän, että siihen menee vuosikausia, ellei -kymmeniä, että/jos koskaan pystyn päästämään irti tietyistä sinnikkäistä haluistani (ikuinen ikävä jenkkeihin ja se musertava suru, kun en pysty sinne muuttamaan takaisin) - mutta sehän elämässä juuri murhetta ja tyytymättömyyttä aiheuttaa, kun jatkuvasti kaipaa jotain jota ei voi saavuttaa...kun jatkuvasti odottaa jotain muuta tapahtuvaksi, toivoo olevansa jossain muualla...ei keskity tähän hetkeen. En toisaalta ikinä halua luopua haaveista enkä päämääristä, mutta mielenrauhan vuoksi toivoisin kuitenkin, että tämän vuoden aikana pystyisin enemmän keskittymään tähän hetkeen ja luottamaan siihen, että mikä on tarkoitettu tapahtuvaksi, tulee tapahtumaan ajallaan. Avain tähän on tietysti tuo meditointi....ajoittain se jää valitettavasti kuitenkin taka-alalle, ja huomaan, että liikunnan ohella se on juuri se asia, mikä minun pitäisi ottaa säännölliseksi tavaksi, jotta pysyisin virkeänä, positiivisena sekä tyytyväisenä elämääni. Vuoden 2015 avainsanat minulle ovat siis mielenrauha & meditointi !

Aion myös -taas- yrittää olla aktiivisempi liikunnan ja ylipäätään terveellisen elämän suhteen....loppuvuoden annoin mennä miten sattuu, mutta nyt kun arkeen tulee taas rutiinia ja ohjelmaa, uskon että pääsen kuntoilun kanssakin taas tsemppaamaan. Poistin blogistani 'Sporttailut'-sivun; aion sen sijaan tehdä yhden viikottaisen postauksen aiheesta viikon liikunnat & viikottainen punnitus. Mietin vielä, uskaltautuisinko postaamaan myös ennen ja jälkeen -kuvia.....parin kuukauden välein voisi tuollaisen kuvaussession ottaa, koska se olisi itselleni kannustin myös - mutta katsotaan nyt.

Mukavaa alkanutta vuotta !

General rambling about this fresh new year and my wishes for it: basically all I want is peace of mind. This means I need to do more meditating and make the effort of staying in the present moment, not yearning to be somewhere else, wanting things I cannot have. I do believe dreams are necessary and one should always have goals, so I'm not going to just sit back and see where the Universe will take me....but for this year, I want to make a conscious decision to pay more attention to how I can use my own mind in order to feel more content. I will also, of course, try and get back to my exercise routines and more healthy living....which, it seems, is always a challenge - but without it I know I'm miserable.......so let's do this ! Happy 2015 !

 

I'm baaaack !!

Can you keep up with me ? Because I certainly can't !

So yes, I decided to return to Blogger. Mostly hassle free and simple, and most importantly a huge hub of all the blogs I follow myself...I came to the conclusion that this is my home when it comes to blogging. 

To be continued.....

*****

Ees ja taas siis - Bloggerissa nyt lopullisesti. Uuden vuoden kunniaksi palaan wanhaan, heh ! 

Tarina jatkuu.....